Kotipitskulla kevättätähtimatot sinertivät ruusupuskien alla. Tulppaanit puskeutuivat nurtsin alta esiin. Pihapenkillä voi tsitata jo mollikan lämmössä. Suulis oli sulattanut Kuntsin puistosta lähes kaiken snögen. Marjakuusten alla joissain varjomestoissa sinnitteli vielä jokunen talven viimeinen kapinapesäke. Routa oli syönyt assuun tapansa mukaan snadeja skrubuja. Naapurin tornibygga oli melkein valmis. Lauantaina Mäkelänkadulla on vähemmän liikennettä ja katupölyä.
Me dallasimme Arskan kanssa reput selissämme ja handu handussa Kangasalan tietä eteenpäin. Kuntsin puiston alle duunattavan bilikaluolan monttua oli alettu louhia taasuudelleen. Katusepeli narskui ja pölysi klabbiemme alla. Dallasimme hissukseen, koska Arskan jalka oli ollut useita päiviä glesana. Tukiside nilkassa jeesasi kundin menoa.
Käännyimme vasemmalle Somerontielle. Stoppasimme Paavalin tsyrkan eteen vanhalle kasin päättärille katoksen alle huilaamaan. Arskan klabbi tuntui skulaavan, kun ei ryysätty liian kovaa foogista. Puidessa oli jo muutama penkkikunta dokaamassa aamubisseä ja piiskaryyppyä. GB ei ollut moksiskaan. Fogelit sirkuttelivat pensasaitojen kätköissä. Räkätti plokkasi masin nurtsilta. Lippakiskalla oli lippa vinossa ja luukut bosessa.
Me hyppäsimme kutosen sporaan Hämeentiellä. Kutosessa hillui vähän jengiä. Kajarikuulutus ei velvoittanut enää kuonokopan käyttöä. Skuru skujasi Valkanlaakson yli, kurvasi Hämistä pitkin Arabiaan. Gamla muideli kauppakärryinen jäi pois Arabian ostarin pysäkillä. Toisella puolella tietä sijaitsi Kumtähdenkenttä. Maammelaulu sjungattiin ekan kerran julkisesti puidessa Flooran päivänä 1848. Spora jatkoi ressuaan. Raitsikka ohitti Staran Toukolan varikon ja Kaffilan Bookvillan kissa-aidan. Aidalla löysäili, goisasi ja kehräsi keraamisia katteja. Jäimme pois Arabiankadulla.
Dallasimme hiljakseen Arskan kanssa Rörstrandinkatua pitkin kohti Vanhankaupunginlahden rantsua. Arska piti handullaan kiinni faijansa repun remmistä. Pidimme vaelluksen aikana pari paussia kundin klabbin vuoksi. Saavuimme kantamestallemme skönen ääreen. Metskauspai-kassamme jökötti rantaviivalla isoja stebareita. Tuulensuojana toimi iso tyrnipuska, jos ei tuullut mereltä. Tällä kertaa sköneltä blosasi navakasti. Kantavaris ei ollut väijymässä läheisessä tervalepässä fisuosuuttaan.
Minä duunasin pohjametskini kondikseen. Pujotin masin koukkuun ja sinkosin pyytimen kauas skönelle. Vavan viritin stondikseen rantsukivien väliin. Arska tsittasi pilkkijakkarallaan, skruudasi napolinlettyslaissia ja dokasi päälle mustikkasoppaa. Takanamme olevalla fillari- ja ulkoilutiellä kävi vilkas trafiikki. Kaukana oikealla lähellä Kuliksen siltaa. Fisusataman kolkot kolmoset mulkoilivat meitä. Me kundit istuimme onnellisina fisustamassa.
Jonkin aikaa ventattuamme virvelinvavan kärjessä nyki ja nytkähteli. Päätin tsekata tilanteen. Vedin vastavedon ja aloin kelata vapa pystysasennossa siimaa ineen. Joku pani hanttiin siiman toisessa päässä. Hilasin hopeisen taloussiian rantsuun. Tuhti kutusärki painoi reilut parisataa grammaa. Irrotin punasilmän koukusta ja pistin sen sumppuun skiglaamaan. Arska tiiraili tilannetta kiinnostuneena: – Kala, kala, kala! Fisustuskausi Vanhankaupunginlahdella oli korkattu.
Himassa fileerasin fisut. Valmistan saaliista ensi viikolla nuudeliwokkia.
Matti Laitinen
vaeltava vanhukainen ja omaishoitaja