Ku usein dallaan Lapparin kansiksen ohi. Tsiigaan tän skolen päädörtsii. Siitä snadina kundina ineen, ku mutsi roudas meitsin ilmottautuun ekaa kertaa tähän opinahjoon. Sit syksyllä, ku tää skole starttas, niin parijonossa, pitskun puolelta, sit aina luokkahuoneeseen.
Minnaan, ku joku kinuskijengi, nuorii gimmoja ja kundeja, braisas kaikkii huikeita agrobaattijuitsuja, tokan kertsin jumppasalissa. Sit ne vilkutti, yhestä skäfästä fönarista, meille snadeille skloddeille skolen pitskulla.
Tais olla tokalla, ku dallattiin jonossa Rexiin, tsiigaan Disneyn Erämaa elää-leffaa. Sit myöhemmin tsiduleerattiin, samassa teatterissa Matka kuuhun, jänskää filmii. Sit snadii draamaa.
Metsin eloon öisin, ei kyl staijannu toi yökastelu. Mut vieläki funtsin vetin nolona, ku tää Matka kuuhun leffa starttas, hiffasin, et tota paniikkii tsöraa kupoliin, en ollu käyny skitussa, vaik toi natura kyl oliki jo aiemmin meitsii sinne kutsunu.
Tätä bulii, epätoivosta flaidista. Tän pikkukundin pidättelykondis kesti kait jotain timman verran. Sit oli pakko vaan totee, et antaa mennä ja soronoo. Lämmin fiilari byysissa, sit karmee morkkis. Meitsi vaan treenas joteski sit handlaa tän leffan finaaliin. Byysat kai sit vaan kuivu. Mut, himaan en kyllä häippässy, kledjuja sinksaan.
Jaakko Koroma