Kaikki Tölikän kundit on futaajii, ainaski kundit jotka budjas Väiskin kentsun höörnillä. Oltiin sillai snadisti alle 30-kymppisii, ku kundien kera perustettiin futisjengi, Väinämöisen Pallo 67. Meitsillä ja kafruilla oli aika buliiki futistaustaa eri jengeissä. Moni meistä oli skulannu Pallo Pojissa, HJK:ssa tai IFK:ssa. Sudet oli kans Väiskin jenggejä. Mä olin PP:n kundeja. Ja joteski metsistä sit paremman puutteessa, duunattiin VP:n byyrari.
Mä olin snadisti ylikuuma veskari. Minnaan yhenki matsin Väiskillä, ku olin taas aukonu päätä dumarille ja se oli jo pariki kertaa kaveerannu, et pönttö poseen byyrari. No, sit ku meitsi vaan jakso vikistä vieläki jotain skeidaa, niin se dumari vislas matsin seis. Veti keltasta lappuu esiin ja vaati mun nimee. No meitsi tais tokasta sille, et Tauno Palo. Se dumari ehtii varmallaki jo skrivaa, et Tauno, ku se sit hiffaski tän sille vittuiluks. Se kääntyki tsiigaan uudestaan meitsii ja sit fitti smaili sen pärstässä tää dumari nykäs punasen lapanderin fikasta ja vaan totes iisisti, et eiks teillä siellä Kansallisessa starttaiski jo noi iltapäivän treenit ja sun varmalla kantsuiski kiirehtii sinne, jos vaikka toi Ansa Ikonenki sua siellä jo venttais. Se oli mun eka ja vika ulosajo matsissa. Nolottaa skäfästi vieläki.
Ensteks alkuun mä sain vaiffin himassa vakuutettuu, ku meitsi skäfästi flöittas ja väänsi grimmii ja topeliusta, et byyrari on koko futisjengin sielu, hertta ja spiritti ja et nää matsi joko finnataan tai hävitään, molarin menttaalin mukaan. Joten, et ainaski mätsipäivänä pitää himassa olla taivaallisen auvvonen fiilis ilman mitään paineita. Ja byyrarin tarttee päästä leediks, kaikista himaduuneista, niinku pölkkärijuitsusta ja mattojen pitskulle roudaamisesta. No se flöitti oli kyl delannu jo ennen ku se ees oli födannu.
No, sit kaikki kliffa feidaa aikanaan, niin tää meidän kundien futisriehaki. Skulattiin tieteski ekat vuodet aladivisioonissa ja lyftattiin joka vuos meidän Väiskin Boltsii ylempiin sarjoihin. No meillähän toi skulaaminen oli iisii ja nastaa ku skulattiin tunnin matseja, mut sit starttaski nää puolentoista tunnin ottelut ja toi meidä lahjakkaiden futaajien kondispohjalle se ei enää oikein duunannu gutaa. Ku meidän jengin toi moottori tais olla, et ”vaan lahjattomat treenaa”. Eiks jehna.
Väiskin kentsu ku sen botne oli vielä hiekkaa. Nyt tääki kentsu hehkuu ikivihreenä koko vuoden. Muistan ku yks tuttu kundi, jota me kutsuttiin Silkkiperhoseks, pyrki Stadin valtuustoon SMP:n listoilta, veti vaaliteemanaan, et verkkobyyrit Väiskin kentsulle. Ei tainnu tää slougani sit kuiteskaan finaalissa lyftaa tätä kundii valtuustoon?
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma