Kai ihmiset yleensä luulee tuntevansa läheisensä? Mulle siittuli kerran snadi probleema? Vanhimman broidin ja mun ikäero on 7 v. Aika pitkään meill ei ollu muut yhteist ku mutsi, faija, broidit ja hima. Mä olin 8 ku flaidis slobon kanss alko ja broidi siis jo 15. Molemmat jatko skolee vaikk broidi oliki ilmavalvonnas siin ekas eräss. Siihe astisest muistan noin kolme juttuu broidist: se o aina ollu buli ikäsekseen, luki aina ja joka mestass sekä opetti mut dyykkamaa. Se samlas nääs fritsui ja tsennas Stadin parhaat roskikset aika snadilt alueelt sentteriss ja opetti mutki dyykkaan.
Kun toka era flaidiksest alko ni syksyll broidi ei mennykkä skolee, se oli salaa häippässy vapaaehtosena panemaa hudaa sloboill. Ehti Syvärille asti ennenku systeemi hokas ettäähä o vast 17, ja shikkas sen takas himaan. Melkee saman tien fylllas 18 ja förattii kohta uudestaa rindiksell. Skolen vikan ja stuiduskrivat se oli suorittanu rindiksell erikoislain mukaan.
Ku kapina oli ohi se oli skaban käny aikamies ja mä olin yhä skolekundi vaikk koko vilde vanhempi. Mutsi kerran sanoki ett himaan tuli ihan eri mies ku sielt lähti, kapina jätti jälkesä. Broidi oli hetken himass ja sittse lyftas Tampereell opiskelee inssiks erkoisala flygaribyggaus. Skolen jälkee virallisesti se budjas himass mut aika litski sitä näki ja piirit oli iha omat miss se liikku. Oman alan hommi ei ollu ja se oli parissaki firmass pari vuotta mut sitt sai tarpeeksee ja lähti keskisee Eurooppaa mist löysi hyvä duunin ja sinne se jäi.
Muutaman vuoden välein kävi täällä muutaman päivän kerrallaa kunnes jäi eläkkeelle. Faija eli viel ja alkuun broidi bunkkas siell, mutsi oli delannu jo aikaa sitt. Sitt meilt flyttas viiminenki skidi veks, faija oli jo delannu ja huoneit oli vapaana ja bastu päälle ja sitt boidi bunkkaski aina meill. Sillo sitt, ku meki oltii jo eläkkeell oppi snadisti tuntemaa omaa broidiaan mut eihä sen elämäst ja ajatuksist enää sillai saanu selkoo.
Tuli emaili et broidi on pahasti klesa ja tsirrass, ja mä shiftasi tsigaa sitä. Toipu kyll mut joutu hoitokotii ja ehdittii kerran käydä tsiigaamaas ennen ku loppu tuli. Päätetti sikäläiste, jo delanneen fraun systerin ja broidin kanss, ett siunataa ja krematoidaa siell ja tuhkat förataa tänne familihautaan. Me oltiin vaimon kanss edustamass familii siell, ja siin maass o sellane tapa ett lähiomaine lausuu muistosanat. Ja siin tuli se probleema: mitä mä bamlaan, kuka ja mikä mun broidi oli. Ja kaikki viel kolmannell kotimaisell. Broidin jutuist mä snaijasi ett se oli ollu lopult aika yksinäine ilman varsinisii frendei, Vanhat duunikaveritki budjas toisess maass. Ja niin mä bamlasin ton edellä kerrotun vähän laajemmin ja vielä mun ymmärryksen mukane yleistys luonteest jota en koskaan oikee oppinut tuntemaa. Ja lopetin sanomall ett se oli mun broidi mutt emmä snaijaa tunsiksmä sitä viel kumminkaa oikeen koskaan.
Teksti: Antti Hanelius