Anne Mattilan biisi ”perutaan häät” on soinu jokaisesta tuutista jonka mä oon öpnannu. Siit on tullu kestohitti joka on jääny mun korvaan soimaan ja mä hyräilen ittekseni ”…perutaan yhteinen hautapaikka…” vaik tarttee myöntää, ettei monttubileet ollu ekana mun mielessä ku mä menin giftikseen. Tähän ikään on pidetty monet pippalot ja hääbileitäki on mahtunu niiden joukkoon.
Mulle muistuu mieleen yhdet häät noin kybä vuotta sitten ku morsmaikku meinas shingrata. Me saatiin Sirjen kans kutsu maalaishäihin Vammalaan. Vanhat kunnon kesäbileet miss jorataa heinäladossa, hanuri soi ja koivunoksat döfää. Päivä oli lauantai ja ku suulis skriinas ja fogelit sjungas nii mä sanoin et lähetää kerranki ajoissa ja tsörataa iisisti. Meidän aikataulut tuppaa yleensä oleen vähän naftit. Pysähdyttii matkalla ja dokattii borkat huoltsikalla jossa myös blisattii antiikkii. Sirje ihastu vanhaan seinäkloguun joka vieläki roikkuu meidän olkkarissa ja mä kuulen öisin ku sen gongi kumisee ja tiedän paljonks klogu on.
Vammalan keskustas stondas upee punatiilitsyrkka ja jengii lappas inee. Me tsitattii taaemmaks ja jäätii venaa bileiden alkuu. Mä tsiigasin ympärilleni ja yritin bongaa tutun, joka olis myös tullu Stadista tänne landelle. Morsmaikun mutsiki oli pynttääntyny ison kukkabresan kans iha ekalle riville enkä mä nähny sitä kunnolla. Musa alko, tsyrkan ovet aukes ja sisään astu morsian faijansa fölissä. ” On toi Olli muuttunu sitte viime näkemän” – mä funtsasin eikä Hannelestakaan löytyny tuttuja piirteitä. Sit alko tapahtuu: mä tempasin Sirjee handusta ja kuiskasin ”nyt lähettii”. Ku tultii ulos nii vaiffi ihmetteli ”mitä nyt – vastahan ne alko ” johon mä kähisin ”ME OLLAAN VÄÄRISSÄ HÄISSÄ SE EI OLLU OLLI EIKÄ SEN TYTÄR HANNELE”
Hemmetti! Lähettii veks ja mä kysyin vossikkasteissillä ”montaks tsyrkkaa tääl Vammalas on?” Kundi funtsas hämäläisittäin ”eik niit mahra ol pari muutaki”. Nii me tehtii huti tsyrkkarundi Vammalas ja tultii takas lähtömestaan. Mä menin sakastin puolelle, bileet oli just päättyny ja kysyin papilta oliks mitää havaintoja muista häämestoista ku tääll piti olla Hannelen häät. ”HANNELE JA KARI – MINÄ VIHIN HEIDÄT KAKSI TUNTIA SITTEN ! ”. Sillo mä tajusin et meill oli aikataulumoka: meidät oli kutsuttu tsyrkkaan kello 13.00 ja mä muistin kello 15.00 eli kolme. Voihan nenä! Stadilainen ei tästä hätääntyny vaan ruvettii etsii juhlamestaa. Pappi ties kertoo ilmansuunnan miss sen piti olla, me lähdetti roudaa hiekkatietä ”huitsin Nevadaan” ja säkällä hitattii bileemesta. Mä sjungasin nuorelle parille pari biisii ja bileet oli ihan kliffat landehäät, vaik morsian meinas olla kateissa. Meidän perheessä sattuu kaikenlaist ja stoorii riittää skidienskideilleki bamlattavaa…
Lasse Liemola