Kääntörotsi

Horjuin taas yhtenä lördismorgenina aamuborkalle Hagiksen tortsalle. Vastaan dallas tyyppi joka yritti spottaa tortsan puluja takaraivoon. Se oli tuttu heppu. Kallonkutistaja-Väiski, virkaheitto leguri. Me moikattii ja dallattii kimpassa tsufekudjuun. Ennen ku oltiin vedetty ekat krybarit mokkaa, alko Väiski vetää hissavisaa.
”Minnaat sä hei, ku joskus kuuskytluvul kääntörotsit oli muotii?” Väiskin lärvi oli ku lottovoittajalla. ”Kyl kai mä minnaan, ku mullaki oli semmonen. Se oli punanen rotsi, jonka vuori oli sininen. Tai ei se mikää vuori ollu. Ku sen rotsin sinksas ympäri, ni siit sai sinisen rotsin kuoren, jossa oli fikkatki ihan stärästi mestallaa.” Mä sain tiputettuu Väiskin lottovoittajan lärvin yks plus varanämböriks. ”Joo, mä minnaan ku oltii Kumpiksen rehupalstoil böllimäs fibeleit, ni me luudattii Kuntsin kentsulle hatkaan ja traisattii siällä rotsit ympäri, ettei meit tsennattu fibelirosvoiks.” Jatko Väiski novellii. ”Nykyää ei kai semmosii kääntörotsei ole enää handeleis?” Mä funtsailin ihan ääneen. ”Joo, ei niit oo enää ku polluilla.” Jatko Väiski ja jatko lisää. ”Onkohan sillä ulkokanisteri Soinilla semmonen sprigin rotsi jonka voi traisaa ympäri aina ku mieli muuttuu?” Slyyttas Väiski seminaarin. ”Niin no, en mä tiedä sen rotsist, mut onhan sen jutut kyl traisannu mones jutussa ympäri. Sen takiahan sitä sanotaa rotsinkääntäjäks.” Mä stikkasin. ”Nii, se viuhuttaa rotsii ympäri ku snadi tuulifabriikki. Ennen jytkyy se oli EU:n vastustaja henkeen ja vereen. Mätkyn jälkeen, ku se sai kanisterin pallin hanurin alle, siitä on tullu ihan EU:n stydi diggaaja.” Väiski todisti. ”Kyl toisaalt on ihan snygi juttu et persukset on hallitukses. Must tuntuu et sillai siel on edes joku ankkuri botnessa. Stubbi ja Sibilä traisais viel älyttömämpii idiksii, jos ei persuksien kanisterit panis litskisti hanttii.” Mä stödasin persuksia. ”Joo, mut kyl noi pollut on aina handlannu ton rotsinvendauksen, riippumatta mistä jengist on kyse.” Höristeli Väiski. ”Mitä sä funtsaat niist gartsapatrulleist?” Mä froogasin. ”Ainahan niitä on ollu eri puolil härmää. Sillon ku jossain pohjanmaalla autsaiderit teki brekkiksii jengin himaan ja handeleihi, jotku häjyt duunas noita patrulleja gartsalle ja fongas boseen muutaman karvakouran. Sillon ne kylät rauhottu ihan saletiks.”
Tiesi Väiski hissapläjäyksen. Ei mul oo mitään patrullei vastaan, jos ne vaglaa stärästi gartsoil, et gimulit saa dallaa illallaki ihan rauhassa duunist himaan.” Väiski väitti. ”Kyl mäki oon sitä mieltä, et ne on ihan ookoo. Polluthan skäfää koko ajan skoudejen määrää ympäri härmää. Eihän slurkkei riitä millään joka mestaan, edes sillon ku niitä skulaa hätiin.”
Väiski lyftas yht’äkkii pystyyn ja stikkas mulle lähtiessää: ”Se on muuten vuoden snygein konstunäyttely kohta taas Stadissa. Se Skarppien vuoden karikatyyrit täytyy mennä griinaa. Käy säkin tsögaamassa!” Samassa Väiskin berberi heilahti ku kääntörotsi, ku se lähti horjuu johki skurupysäkin siiduun.
Mä skruudasin donitsin, dokasin borganjämän ja dallasin tuubin tunneliin.
Näil taas mennää, funtsaa Nakuklabbi Valkan kundi.