Olin 1. kertaa perämiehenä, Suomen Tankkilaiva Oy:n M/t Prestossa. Makasimme Helsingissä Kruunuvuorenselällä varastona, tai niin oletan, kai siinä jotain spekulointia oli lastinhinnoilla.
Juhannus oli tulossa ja Kippari, tunnettu myös nimellä Lemppu-Erik, päätti, että hän lähtee Raumalle viettämään Juhannusta, försti päätti myös lähteä, kaiketi kotipuoleen, mutta pois laivalta kuitenkin, ja Täkkikakkonen katsoi, että eipä häntäkään täällä Juhannuksena tarvita. Kuljetin pelastusveneellä koko herraköörin Skattan kärkeen ja ihmettelin ensimmäistä päällikkyyttäni.
Myöhemmin olen miettinyt, että aika luottavaisesti tuo Seläntö asiaan suhtautui, kyllä hän varmasti hyvin tiesi, että olin 1. kertaa styyrinä ja praktiikkaa Juhannukseen mennessä oli jo reilu viikko. Minä, myöhemmin en kyllä olisi ollut noin luottavainen.
Konepuolelle jäi, mielestäni ikivanha, Kone-Kakkonen, oli hän ainakin 55 vuotias, saattoi kyllä olla sata-vuotiaskin. Muutama junkki oli yövahtina, laiva oli aika autio. Laivalla oli laadittu aikataulu, siis sellanen minkä mukaan hoidin kuljetuksia Katajanokan kärjesta laivalle ja takaisin.
Juhannusyönä oli aika jännä puksutella pelastusveneellä siellä Krunikan selällä, kauhee huuto vaan kuului ympäriltä, samoin kuului kimeä, korkea kierroksisten isojen moottoreiden mekkala, mitään valoja ei kenellään muulla ollut, meillä oli akkukäyttöinen kulkuvalo sydeemi. Tuntui hurjalta kuunnellessa, kuinka joku vene lähestyi jostain pimeydestä, humahti ohitse ja laulu vaan raikui. Sinä Juhannuksena oli hyvin pilvistä ja sillä melko pimeätä.
No, kaikki vuorot ajettiin asiallisesti ja selvinpäin. Ei ollut mulla viinaa, mutta uunituore vaimo oli, hänet olin noutanut ohi aikataulujen laivalle. Nuorikko oli aika snärkkänä, poliisit olivat häntä kovistelleet, että mikä tyttö se siellä Skattalla hiippailee. Hänellä oli onneksi avioliittotodistus mukanaan, olin neuvonut sen mukaan ottamaan. Siihen maailman aikaa viranomaiset epäilivät kaikkia naisia laivatytöiksi, eikös Raakel Wihurikin köyrätty huoltopoliisin suojiin.
Siis kaikki meni hyvin, laivalla oli sopu kun isoimmat tenukepit olivat kotonaan tai kaupungilla.
Seuraavana aamuna kävelin täkillä, ihan vaan happihyppelyllä (onpas homo sana) kun siihen vierelle ajoi puoliksi katettu pikasliippari, sen täkillä renotti bikinipukeinen, suhteellisen kaunis, nuori nainen. Toki häntä tuli vilkuiltua, miksipä ei. Laiva makasi syvällä, täydessä lastissa kun oli. Vene passasi nopeutensa kävelyvauhtiini, se friidu levitti jalkansa, taputti haaroväliään ja huusi, isoon ääneen että ”Vedä jätkä kätees”. Sen jälkeen kuski löi spaakin eteen ja vene häipyi kohti Hertsikkaa.
Että hyvää Juhannusta kaikille
Lauri Vuorinen
