Pikku-Nannan Joulu
Pikku Nanna ei ollut oikeastaan kenenkään lapsi, mutta kyllä hän vietti Joulua joka vuosi kissansa Behen ja kotihiirensä Donin (Don Quiote) kanssa.
Pikku Nanna asui pienessä punaisessa mummonmökissä suurten lumikinosten takana, kaukana kaukana metsämailla. Mökin hän oli saanut oikeasti mummoltaan perinnöksi. Jäätyään orvoksi kuusivuotiaana oli hän siitä lähtien asustanut eläinystäviensä kanssa yksin pientä punaista mökkiä.
Nyt uunissa räiskyi iloinen, lämmittävä tuli, Behe-kissa nukkui Pikku Nannan jaloissa vanhalla karhuntaljalla ja Nanna puuhasteli jouluaskareitaan tuvan pöydän ääressä kynttilän valossa. Kotihiiri Don oli uskaltautunut kolostaan istumaan tuvan penkin nurkalle nakertamaan auringonkukansiemeniä, joita aina riitti ruuaksi.
Nanna oli kutonut Don-hiirelle pienen punaisen tonttulakin, mummon vanhoista langoista. Myssyä hiirulainen piti mieluusti päässään, koska lattiakolossa oli vetoisaa tuvan takkatulesta huolimatta.
Tunnelma oli odottava, jouluinen ja kaunis. Behe-kissa kehräsi tai oikeastaan kuorsasi, Don-hiiri katseli luottavaisin silmin Nannaan ja Nannalla oli haikea, mutta iloinen ja hyvä mieli. Viettiväthän he jo kolmatta yhteistä joulua.
Pieneen, metsästä haettuun kuuseen oli laitettu pumpulilunta, kreppipaperi- ja lippukoristeita ja roikkuipa siellä pari sokerinekkuakin, joita Nanna ei raaskinut yhtenäkään jouluna syödä. Pieni kynttilä paloi kuusen metallipidikkeessä ja latvassa kimalteli ihan oikea joulutähti – niin Pikku Nanna ainakin uskoi niin.
Lattialle levitetyt puhtaat oljet loivat myös jouluista tunnelmaa.
Nannalla oli kaksi kahvikupillista riisiryynejä ja pari mantelia ja hän sanoi Behe-kissalle ja Don-hiirelle: ”Tänä jouluna meillä on oikeata joulupuuroa, ja Behelle on lisäksi kaksi pientä ahventa ja kohta laitamme puuron hautumaan ja alamme viettää jouluiltaa.” Ja sitten hän jatkoi: ”Mutta ensin soitamme mummolle ja isälle hyvän joulun toivotukset.”
Pikku Nanna otti kaapin päältä suuren, merenrannalta löytämänsä simpukan ja laittoi sen korvalleen sanoen: ”Hei mummo ja isä, onhan teilläkin Joulu siellä? Hyvää Joulua teille ja joulutervehdys Behe-kissalta ja Don-hiireltä!”
Isä vastasi rauhallisella äänellä: ”Kiitos Pikku Nanna soitostasi! Meillä on täällä kaunis ja ihana Joulu. Terveiset myös mummolta ja äidiltä! Viettäkää kaunis ja rauhallinen Jouluilta. Teillä ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin! Hyvää Joulua!”
Pikku perheen syötyä hyvää joulupuuroa ja Pikku Nannan juotua höyryävää, lämmittävää jouluteetä, alkoi Nannaa, Behe-kissaa ja Don hiirtä väsyttää.
”Nyt käymme nukkumaa ja odotamme, että joulupukki toisi meille lahjat yön aikana. Kyllä hän varmaan tuo ne. Hyvää jouluyötä Behe ja Don!” sanoi Nanna.
Hetken päästä, kynttilöiden sammuttua ja takkatulen hiipuessa, Jouluyön taivaalla ja pienessä kuusen latvatähdessä välähteli kirkas valo ja Nanna tokaisi unisena: ”Katsokaa ystävät kuinka revontulet tanssivat ja valaisevat taivaan!”
–
Joulupukki oli saapunut – eikä ainoastaan Joulupukki vaan myös Jouluenkeli!
Mutta ystävät nukkuivat jo rauhallista Jouluyön unta!
Hyvää Joulua 2015 A.D
JPWuorikoski