Joskus 50-luvulla Tölikän Väiskin futiskentsun ja Väiskin kaltsin välissä staijas pöpellikkö,

Joskus 50-luvulla Tölikän Väiskin futiskentsun ja Väiskin kaltsin välissä staijas pöpellikkö, snadisti ku toi Joel Lehtosen Putkinotko. Ei ollu siistii ruohokentsuu niinku tänään. Tässä sen aikasessa mestassa oli meidän kundien duunaama skramleyrata fillareille. Oli savispoorii johon duunattiin pari hyndaa. Sit ku oli stikannu pari päivää vodaa, niin sinne födas muutama buli plotti joidenka yli ku skujattiin, joutu lyftaan klabbit ylös ettei tennarit kokonaan kastunu.
Välillä ku skabas melkein kymmenenki kundii tätä baanaa niin jokanen varmalla tajuuki, et tuli meitsinki vedettyy monet hurjat lipat. Mut eiku takas fillarin selkään, ei spiidattu vaik oli polvet ja kyynärpäät rutussa ja hurme virtas ku buurisodassa. Ei ollu kundeilla saatuu tetanuspiikkii. Mutsiki vaan totes, et duunataan heftaa, eihän myyrätkään tuu klesaks.
Sit myöhemmin ku starttasin skulaan byyrarii Väiskin Pallossa, niin ku joutu dyykkaan kevätkaudella Väiskin hiekkakentsulla ja ku polvet matseissa aukes, niin vasta sit joskus syksyllä nää ruvet vasta kunnolla häippäs ku ne ehti paraneen. Ei tullu silloinkaan mitään verenmyrkytyksii vaikka toi mun orvaskesi välillä matsin jälkeen oli ku hiekkapapruu.
Sit tää kypäräjuitsu. En jaksa minnaa, et ykskään mun frendeistä ois delannu tai saanu jotain aivojysyy vaik flygattiin harva se päivä fillarin stongan yli ketoon. Nykyään opet, mutsit ja faijat vinkuu skloddeille, et kypärä pollaan tai fillari roudataan viikoks klitsuun narikkaan. Meitsi suhas prätkääki pari ekaa vuotta pelkkä pipo kutreilla, ennen ku toi kypäräpakko sai lainvoiman.
Metsi jänää kyl nyt väittää, et toi kypärä oliski ihka turha jelppi. Mikskö mukamas. No, toi VTT kuulemma duunas skäfän testin. Roudas Stadikan torniin prätkäkypärän ja villapipon. Joku virkamies tuuppas ekaks tän kypärän tornista alas ja sit tän sinipunasen pipon perään.
Sit ku jengi ihan intona ryysi tsiigaan tän testin saldoo niin hiffattiin, et tää kypärä oli halki ja muuteski mustelmilla, mut tää pipo taas oliki ihan kondiksessa. Mitäs jengi tästä nyt sit niinku funtsis? Oisko tää sittenki snadii flöittii? Eiks jehna.
On snadisti muuttunu tää mun skloddiajan maisema Väiskillä. Ei tartte molarin enää kituu hiekkaihottumasta matsin jälkeen.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *