Joskus 50-luvulla Tölikän Väiskin futiskentsun ja Väiskin kaltsin välissä staijas pöpellikkö, snadisti ku toi Putkinotko. Ei ollu siistii ruohokentsuu niinku tänään. Tää sen aikanen mesta oli meidän kundien duunaama skramleybaana. Oli savispoorii johon duunattiin pari hyndaa. Sit ku stikkas vodaa niin födas buli plotti jonka yli ku skujattiin joutu lyftaan klabbit ylös ettei tennarit kastunu.
Välillä ku skabas melkein kymmenenki kundii tätä baanaa niin jokanen varmalla snaijaa, et tuli meitsinki vedettyy monet bulit lipat. Mut eiku takas fillarin selkään. Ei spiidattu vaik oli polvet ja kyynärpäät rutussa ja hurme virtas ku buurisodassa. Ei ollu kundeilla saatuu tetanuspiikkii. Mutsiki vaan totes, et duunataan heftaa.
Sit myöhemmin ku starttasin Väiskin hiekkakentsulla skulaan byyrarii Väiskin Boltsissa, niin keväällä ku polvet matseissa aukes, niin vasta sit joskus syksyllä nää ruvet vasta kunnolla häippäs ku ne pääsi paraneen. Ei tullu silloinkaan mitään verenmyrkytyksii.
Sit tää kypäräjuitsu. En jaksa minnaa, et ykskään mun frendeistä ois delannu tai saanu jotain aivojysyy, vaik flygattiin harva se päivä fillarin stongan yli ketoon. Nykyään opet, mutsit ja faijat vinkuu skloddeille, et kypärä pollaan tai fillari roudataan klitsuun. Meitsi suhas prätkääki pari ekaa vuotta pelkkä pipo kutreilla.
Metsi jänää kyl nyt väittää, et toi kypärä oliski ihka turha jelppi. Mikskö mukamas. No, norskit kuulemma duunas skäfän testin. Roudas Stadikan torniin kypärän ja villapipon. Joku Peer Ivar Lillehammerista tuuppas ekaks tän kypärän tornista asvaltille ja sit tän sinipunasen pipon sen perään.
No, sit ku jengi ihan intona ryntäs tsiigaan tän testin saldoo niin hiffattiin, et tää kypärä oli halki ja muuteski mustelmilla, mut tää pipo oliki ihan kondiksessa. Mitäs jengi tästä nyt sit niinku funtsis?
No tää testi oli kyllä flöittii, niinku varmalla hiffasitteki.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma