Kuva: Jaakko Koroma
Joskus 50-luvulla, Tölikän Väiskin futiskentsun ja Väiskin kaltsin välissä staijas pöpellikkö, snadisti ku toi Putkinotko. Ei ollu siistii ruohokentsuu, niinku tänään. Tää sen aikanen mesta, oli meidän kundien duunaama skramleybaana. Oli savispoorii, johon duunattiin pari hyndaa. Sit ku stikkas vodaa, niin födas buli plotti jonka yli ku skujattiin, joutu lyftaan klabbit ylös, ettei tennarit kastunu.
Välillä, ku skabas melkein kymmenenki kundii tätä baanaa, niin jokanen varmalla snaijaa, et tuli meitsinki vedettyy monet bulit lipat. Mut eiku takas fillarin selkään, ei spiidattu vaik oli polvet ja kyynärpäät rutussa ja hurme virtas ku buurisodassa. Ei ollu kundeilla saatuu tetanuspiikkii. Mutsiki vaan totes, et duunataan heftaa.
Sit myöhemmin, ku starttasin skulaan byyrarii Väiskin Boltsissa, niin keväällä, ku polvet matseissa aukes, niin vasta sit joskus syksyllä nää ruvet vasta kunnolla häippäs, ku ne pääsi paraneen. Ei tullu silloinkaan mitään verenmyrkytyksii.
Sit tää kypäräjuitsu. En jaksa minnaa, et ykskään mun frendeistä ois delannu tai saanu jotain aivojysyy, vaik flygattiin harva se päivä fillarin stongan yli ketoon. Nykyään opet, mutsit ja faijat vinkuu skloddeille, et kypärä pollaan tai fillari roudataan klitsuun. Meitsi suhas prätkääki pari ekaa vuotta pelkkä pipo kutreilla.
Teksti: Jaakko Koroma
