On kliffaa, ku ei oo grabbis. Mut ei oo aina nastaa, olla riemuraitiskaan. Kaihoon fisureduja Kustaviin, vetää brenkkuu, ja pamlaa yökaudet kaikkee kliffaa skeidaa. Aamulla sit jelppibisset. Snadit safgat ja sit stikkaan firvelii. Elo oli vetin auvoo. No, sit ku starttas bilikan, ja lähti skujaa himaa kohti, suuta kyl snadisti kuivas.
Oon skrivannu usein, tosta brenistä. Sikski, ku tän vetin Kunkun takia, liian buli jengi Paskalössin frendeistä, on sinksannu hiippakuntaa. No, fittii kaveeraa, mut ku tähän starttas vielä meggeen, noi tabut ja muu skeida.
Mun faija, niin ku varmalla monen muunki, starttas luisuun brenin feikkilaiffiin. Duuni ei sit skulannukkaan sille, enää mitään roolii sen elossa. Fittii, mut meitsin faija ei konsa hiffannu tai myöntäny, miten botnella, se sit finaalissa staijas.
Ei oo tällasta kliffa funtsii, mut ku tvettaan bilikan etufönarii pissapojalla, niin tää döfis ku tulee ineen, tsöraa usein mieleen ton meitsin faijjaressun.
Jaakko Koroma
Toimituksen lisäys: Tän stoorin rubarin on skrivannu Pentti Nieminen, SlangiNytin Fb-sivuilla, Tänks Pena, viisaasti kiteytetty.
