Jos duunas vaik kaheksan tuplahugii överii, ilta- ja päivähugii peräkkäin Usarissa mun ekassa duunimestassa, niin pysty stikkaan fyrkkaa jemmaan niin, et pysty slumppaan ton parin vekan Kanarian redun vuonna 1965. Mun eka ulkomaan reissu oli kyl ollu toi Romanian Mamaija, jos räknätään toi Svärje veke. Mä tein nää tripit yhen mun duunikafrun Lindströmin Ripan kera. Se oli sporttinen kundi. Stikkas kiekkoo.
Tää matka starttas helmikuussa joskus illalla. Ja ku me sit häippästiin duunista, niin noi vanhemmat latojat snadisti kuiski, et noi kundit flygaa tänään tonne Kanarialle. Ihan ku me oltais flygaamassa vaik Kuuhun tai Marssiin. Me blisattiin tää redu yhestä snadista redubyroosta. Tää mesta staijas Runskilla, ton svedujen Kauppista vastapäätä. Mut, ei se bisnes kauaa skulannu, ku se duunas konkan. Sen flyggefirma nimi oli Östermans Air ja se flygge oli joku turbiinilendeka. Karmee moottorien ääni. Landattin ekaks Malmöhön ja kaapattiin meggen parikyt sveduu. Ja sit jotain kymmenen timman flygaus Kanarian kentsulle
Meidän vieressä tsittas kolme jotain viiskymppistä jäbää. Ne starttas sit heti vetää brenkkuu molemmin handuin. Ja ku ne alko tuleen fyllan, niin ne pamlas keskenään, et kundit hei, ku päästään hodlaan ni skodataan heti gimmat ja sit meillä onki tää joulu. Ne meinas kai, et on kliffaa. Mut mä vaan funtsin, et olisko niiden vaiffeilla kliffaa, jos ne tän niitten kundien joulun tsennais.
No, sit yks niistä kundeista häippäs tonne Höyhen Saarille, ku me muut flygattiin Kanarian Saarille. Ja sit ku se kafru heräs parin timman koisin jälkeen, se näytti kyl ihan mamman puudelilta ja se kaveeraski sit sillai vienosti, et kundit hei mulla on ainaski skäfästi jo toi puolvaikee ikävä himaan.
Sit ku päästiin sinne Kanarian flyggekentsulle, niin me hiffattiin tää Misjöö Mosse ja sen meggessä pyöri joku nuori kundi. No, me alettiin sit myöhemmin kutsuu tätä Mossen mielitiettyy Pikku Mosseks.
Las Canteras. Mun eka trippi eksotiikkaan ja lämpöön talvella. Huumaava fiilis. Alko sit noi rantsulomat vähitellen tuleen liianki tutuiks ja niitten hurma feidaan.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma