Jo ihan snadina kundina hiffasin, et joillain mun kafruilla on bulisti tota bisnestalenttii. Meitsille sitä ei konsa oo födannu, ei ees tarttunu muitten jämiä.
Funtsigaa nyt vaikka tätä. Muut kundit aina ku ne duunas handelii, ne treenas tsögaa mahollisimman bulii nettoo. Ku taas mun toive ja tähtäin aina oli mahollisimman snadiin tappiooon. Kait sikski toi fyrkka ei pahemmin meitsin fikkaa ookkaan konsa pullottanu.
No sit, ku Usarissa sain opin duunattuu finiittoon ja liksa ponkas ”pilviin”, roudasin yleensä mun liksakuoren mutsille. Mähän oon joskus vikissy, et toi meidän fämilin ekonomia vaappu jatkuvasti miikan puolella. Tää fyffendaali sit mutsille tuli buliks jelpiks, lohduks ja kiitokseks, kaikesta sen hoivasta ja uhrauksista, mitä se oli ihan ypö meidän skloddien puolesta duunannu.
Sit tää sama fyrkkastaili joteski jatku ku flytattiin yksiin siipan kera. Vaiffi on aina handlannu taidolla ja tarmolla laskut ja räknannu kreedit ja deebit. Meitsi sit vaan joskus on siltä varovasti udellu, et ”hani hei, ollaaks me rikkaita?”
Vaiffi skäfästi närkästyneenä siihen, et ”ota kundi nyt vaan ihan iisisti, varmalla sitte sen joskus bonjaat, ku meitsi flyttaa yksin Eiraan.”
Tässä vaiffi handlaa tätä meidän perheen laskutrafiikkii ja kirjanpitoo.
Teksti ja kuva: Jaakko koroma