Jo 50-luvulla Väiskin hiekkakentsuu moni futisjengi käytti himastadikkana. Oli Arsenaali, Kampin Pallo 50, kregujen? Hellas (pikku kundina meitsi funtsi, et tää taitaisi ollakki joku karkkifirman jengi) ja isojen fudisjengien kolmosia, nelosia, vitosia. Maggabi ja Yuldjuts, juutalaisten ja tataarien jengit, skulas niitten himamatsit Väiskillä.
Yleensä oli kolme tai neljä matsii illassa. Pukukopin dörtsin vieressä oli papru ja siitä sai lesaa sen illan menuun. Ku ei toi telkku vielä silloin päässy saneleen inehmon eloo, niin oli tsargoo duunaan kaikkee muutaki nastaa iltasin. Vaikka Väiskin kentsun laidalla futismatseja jännäämässä Tölikän ihanassa ja leppeessä suvi-illassa.
Nyt ku funtsin niin varsinki Yuldjutsin ja Makkabin matsit oli rajuu taistoo, snadisti ku toi buurisota. Nää skulaajathan oli kuumaveristä jengii. Oon ihan saletti, ku tää futisdumari hiffas listoilta, et sen hugi oli vislaa näitten kahen jengin matsii, niin sille födas varmalla snadisti extra studista.
Makkabissa skulas yks Isse Baran, tää kundi oli huippusprintteri ja se luudas mm. Suomen ja Svedun maaotteluissakin. Ja sit ku nää Makkabin fanit ilmesty Väiskille, niin gartsat täytty makeista bilikoista ja fiinit rouvat, kultaa ja timanttii säihkyvissä kostuumeissaan staijas kentsun reunoilla, oli toi atmosfääri snadisti ku ruhtinas Rainierin hovin glamourii. No, ainaski tän pikkukundin mielestä.
Sit ku dumari vislas näitten kahen jengin matsin förpii, niin yleensä kumpikaan jengi ei enää ollu täyslukuinen.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma