Jengi joka staijas kesäsin Hietsun uimarantsussa, tsennas varmallaki Tuonosen Ramin. Tää parski kundihan lyftas puntteja jo Stadin Olympia-geimeissä 1952. Se oli kesät Hietsussa vakena 50-60 – luvuilla. Meitsiki nautti sen opissa Hietsun rantsun punttistagella.
Rami hommas mut kesäduuniin byggaan kokkoa Hietsun Pikkusaareen. Sit ku nää Juhannusbailut oli förpii, niin pääsin vaksien meggeen kokon jämille tsittaan juhannusyötä. Grillattiin tsieguraa. Pari tuhtia ikäneitoa oli kans houkuteltu mukaan. Olin keväällä täyttänyt 15 ja tää Rami lykkäs jossain vaiheessa mulle brenkku flinda handuun. Se oli helvetin pahan makusta Salmisaari brenkku. Parit knubbit ja starttas seutu rundaan öögissa. Meitsin eka jurri.
Rami joskus bamlas ku Pressin siskokset Tamara ja Irina, dallas Hietsuun ja jäi tsiigaan puntinnostoo. Sielläki ne tais vaan kuluttaa aikaa, ku ne venas Stadin olymppiaskabojen alkamista.
Jotkut suomikundit tälläs rutkasti yli sata kiloo rautaa tankoon. Muutamalle kundille tääki oli jo bulisti liikaa. Sit toinen neuvostomimmi näytti punttitankoo kysyvästi ja siirty lavalle. Vetäs iisisti raudat rinnalle ja siitä suorille handuille. Pumppas muutaman punnerruksen ja laski puntit alas. Sitte toinen systeri ja samat kuviot. Toinen näistä venakoista työnsi kuulaa ja toinen stikkas kiekkoo.
Tais sit ainaski toiselle systerille dooppingkäry käydä joskus myöhemmin. Mut nää tuhdit tyttäret itärajan takaa finnas kumpiki lajinsa Stadin Olympia-geimeissä 1952.
Tän Ramin varsinainen ”duunihan” oli vierailut Stadin satamissa. Nyt ku funtsin niin tää kundi oliki ekoja pikavipin markkinoijia. Ei se kyl liikoja konsa kehuskellu sen bisneksistä. Snaijas kai itekki, et ne lähenteli joskus snadisti jo toisen hädänalaista hyväkskäyttöö.
Rantsussa oli staili, että joka päivä ku urakat loppu, niin nää satamajätkät sai maksumääräyksen sen päivän tienisteistä. Nää fyrkat sai sit nostaa handuun vasta viikon lopussa. No moni näistä jätkistä eli kädesta suuhun elonstailii. Ja tähän markkinarakoon tää bisneskundi Rami sit ittensä livautti.
Ramilla oli vihko täynnä puolvalmiita valtakirjoja. Rantsujätkä duunas sit nimmarin valtakirjan alle ja anto Ramille sen maksumääräyksen. Tän Rami sit nosti myöhemmin. Yleensä nää ressukat joutu tyytyyn puoleen mitä niitten maksulapussa oli fyrkkaa nostettavissa.
Muistan kerranki, ku yks jannu oli tullu Hietsuun tsögaan Ramia. Tää kundi melkein spiidas ku se luetteli, et pitäis saada slumpattuu safgaa himaan muksuille ja röökii sille itelle. ”Oo nyt kliffa ja anna nyt ees snadisti enemmän fyrkkaa tästä lapanderista.”
Silloin ekan kerran hiffasin Ramissa sen vittumaisen bisneskundin puolen. Sano kundille tylysti: ”Ota tää tai painu helvettiin, sun oma suru”. Kundi sit tietysti nöyränä joutu tyytyyn Ramin tarjoukseen. Tän fitin episodin jälkeen ja kait sit skäfästi muuteski, Ramin ja mun kafrusuhde joteski vaan starttas sit vähitellen feidaan.
Teksti ja kuva:: Jaakko koroma
