Usarissa oli stydi luottamusmiesjenggi. Demarit, kommarit ja stalinistit. Tää jenggi eli omaa, suljettuu eloaan. Sama poppoo vuodesta toiseen. Jatkuva, keskinäinen fragis päällä. Ja nää Usarin, duunimestan häslingit, oli liian snadii juttuja, niille handlattavaks.
Stallarit varsinki, funtsi niitten revoluussinii, jota ne bulisti venttas. Tää universumin uus omatunto, raivos tän Chilen juntan touhusta silleen, et ne duunas tiukan nootin menee, et Usarin valistunu duunarijenggi, tuomitsee tiukasti, tän Allienden murhan ja vaatii Marksismi-Leninismin linjan, välitöntä palautusta.
No, mä kysäsin joskus näiltä kundeilta, et hei onks Pinochetti skulannu ja sanonu, et sorry kundit. No, sit heti hokasin, et niitä snadisti tää tutti. Sit mä kyllä kuulinki, et ne oli pamlannu, jossain niitten juitsuissa, et tää Jaska, on yks tun luokkapetturi ja sille täytyy läiskästä ikuinen porttis, mihinkään luottamusduuniin.
Joku mun ikänen, varmalla minnaa, et Usari meni laittomaan streikkiin 70-luvulla, kolmeks viikoks. Tää oli skäfästi, ku mun 75 kilon punttilyftis, et stoori ku lähtee handuista, niin se skujaa ku stoke, omaa spiidiään. Mä tsennaan tän jutun, varmalla aika hyvin, et mistä se starttas ja miten. Mut se onki, sitte toinen juttu, sano Kiplinki.
– – – – –
Se oli yks lauantai aamupäivä, Usarin latomossa. Me konelatojat dokattiin aamusufet ja pamlattiin kaikkee skeidaa. Sit mulla pamahti mieleen, et mä dallaanki kaveeraan Maran, latomon faktorin kera, et jos se vaik, stikkais meitsille, snadisti lisää liksaa. No, ihan poskoij, mä kysyin kafruilta, et jos saamaan rupee, niin hinkuisko joku muu kans. No, me kaikki alettiin brassaa, et jukoplivit, jos mä saan, niin muille kans. Pantiin nimii paprulle ja mä roudasin tän paprun fakun koppiin.
Tää Mara, ku sen paprun hiffas, niin se tsiigas mua, snadisti säälivästi, ja lausu kuolemattoman sitaatin, maailman kirjallisuudesta, et kundit kundit, tää teidän juitsu, on, ku Munchaussenin taistelu tuulimyllyjä vastaan.
No mähän tietty skäfästi mykistyin. Sit mua alko hintsusti vaivaan, et jotain tuttuu kyl, mut skulasko toi sitaatti, ny ihan noin? Se tais silloin olla, ku mä ekan kerran epäilin mun tsargoja, joskus lyftaa itteni fakukastiin. Tartti varmaan alkaa lesaan, noita tseehoveita ja dostojevskeja, et jos vaik sivistyis.
Tää mun papru, ku tuli tän luottamusjengin tietoon, varsinki, ku tää pioneerisiipi siitä kuuli, niin alko häppening. Tää oli niille, ku panssarilaiva Potemkinin skotet. Tästä alkaa revoluusseni. Ja sit alko kans, tää helvetin lokomotiivi, kiitään sellasta spiidii, et alko meikääki huimaa. Ei helvetti, tää näin pitäny mennä.
– – – – –