Jaskan Tölikä-sarja jatkuu…

Sammongartsa kasissa, asu ihme jenggii. No, ekaks tietty me. Faija mutsi, systeri, broidi ja mä. Naapurissa Kaitsu, Olli ja Tytti. Niiden veskin dörtsi staijas aina posessa, ku nää rotat oli skruudannu sementtiin pari holee, ja ne ois muuten riehunu niiden himassa. Ekassa kerroksessa asu vielä, yks eronnu muija, snadin friidunsa kera. Joskus siellä budjas kans, yks kuubalainen bongokundi, joka treenas nonarina koko päivän. Neiboreilla alko hermo mennä. Sit vielä tsilari, joka oli meidän raban koomikko. Repertuaari oli kyl skäfän hintsu, ku ei muuta muijjille lohjennu, ku et, jos mä piffaan sut leffaan, niin saaks mä puffaa sua peffaan. Funtsitkaa, tätä hela dagen.

Tokassa kerroksessa budjas Turusen eukko, joka kanto tiilistebuja, ku kauppista bykattiin. Se oli muijien duunii. Muurarit senku hoputti et, akat snadisti lisää spiidii, laasti kuivuu.

Kolmannessa asu kaks sisarrusta, ne oli ku jostain Tsehovin näytelmästä, aina kostuumi kondiksessa, aina smaili, ei ne koskaan kyl mitään pamlannu. Samassa kerroksessa, oli köökin ovi, bulille lukaalille. Tätä dörtsii ei käytetty. Me kundit joskus hakattiin tätä dörree ja sieltä kuulu naisen ääni, vem ee de, vem ee de. Ei me koskaan hifattu, kuka tää onneton inehmo oli.

Viidennessä budjas Sepi ja sen fämili. Sen faija veivas lukkohandelii ja myöhemmin se piti jotain sekurity bisnestä. Tää Sepi oli meitä pari vuotta bulimpi. Snadisti hämy kundi. Oli skegluu, stilettii ja pamppuu. Sit tää dorka hommas Naganin, slobon handuaseen.

Sit, ku sen faijalla oli 50-vuotis bailut ja kämppä täynnä jenggii. Niin tällä kundilla, joku hirtti pollassa kiinni. Se vaan dallas sen faijan luo ja skotas sitä kuuppaan. Faija putos niitten olkkarin lattialle. Sepi kuulemma kaveeras vaan vieraille, et tällast sattuu. Sorry. Pani Naganin piipun otsaansa ja skotas.

Niin ku kaikki bonjaa, meidän rabassa oli kuhinaa, ku tää juhlajenggi spurttas kartsalle. Tuli tsirraa ja skoudebilikaa. Tää faija kul sit selvis. Mut Sepii roudas veks, hiljaset Monosen kundit.

Kuudennessa eleli yks vanha täti, jonka varmaan kaikki Tölikän jenggistä joteski tsennas. Sillä oli aina musta kaapu yllä ja valkoset tennarit. Lisäks sillä oli musta sontsa aina auki, oli ilma millanen vaan. Sit myöhemmin se alko vetää sitä niin suppuun, et sen polla oli sen sontsan sisällä. Se studas säteilyy. Mutsi kyl pamlas joskus sen kera ja kerto, et se kyl on ihan OK.

Jaakko Koroma

Kategoria(t): Arkisto, Blogi Jaakko Koroma Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *