Uudenmaankartsalla staijas meitsin eka partsikkamesta, Suden pennut. Tais Aku Ankan broidin kundit, Tupu, Hupu ja Lupuki, viihtyy saman nimisessä partsikassa. Minnaan, et piirrettiin kaikkee nastaa ja braisattiin jotain naturaskabojaki.
Tää mun visiitti siinä jengissä, sai sit snadisti fitin finaalin. Oli joulugeimien aika. Kaitsu, mun naapurin kundi Sammongartsalta ja meikäläinen, vetästiin niissä festeissä, toi Heinillä härkien kaukalon joulustyge. Tää foorumi oli niinku snadi tsyrkkasali. Tän salin päässä staijas joku alttari ja sit bulein kirtsuin, et TULI JA VERI.
Faijalle, ku täästä kaveerasin, niin se vaan tylysti totes, et meidän kundi ei sit mitään frälssiksen idiksii starttaa tsöraan. Eikä enää treffaa tota Sotahuutojengii. No, ihan yks hailee meitsille. Senki takii, ku toi alakuloki iski sen Kaitsun ja mun duuoesityksenki jälkeen. Et mikskö? No ku oltiin pokattu tän joulubiisin vedettyy ja dallattiin tsyrkkakonkii pitkin meidän tsitsimestoille, niin minnaan vieläki, ku yks kundi kysäs, et hei, paljo sulla oli toi sungaus skolessa?
Sit myöhemmin liityin Töölön Sinisiin. Ekaks kolkkapoitsuna ja sit, ku alko löytyyn talenttii suorittaa kaikkii merkkejä, niin ihka partsikkalaiseks. Snadisti vaan nolotti, ku ei mutsilta konsa löytyny fyrkkaa, et oisin kyenny slumppaan Partsikka Aitasta, sinistä jumpperii, mihin ois voinu ommella niitä taitomerkkejä. Sain sit myöhemmin kyl mun serkulta, sen vanhan, sinisen partsikkahuivin.
Jaakko Koroma
