Jaskan inttiminnaus… (osa II)

Meitsin ruodis starttas ekaks Isosaaressa, helmikuussa kuuskaks. Sit ku tää jengi kruunattiin tykkimiehiks, alkoki snärkkis tän jatkokomennuksen suhteen. Yks vetin painajainen oli toi Pirunsaari, Mäkiluoto.

Tää snadi kaltsinkieleke, ei gutsii ei ees feduu, joku puska, lokin skeidan raiskaamalla luodolla. Juopot kantapeikot. Psykopaattinen ryhmyrijengi.Tää oli sit kuiteski tää meitsin ja parinkymmenen muun soltun ruodiksen lopunajan dumis.

Mäkiluoto, foto: nieppari.com

Mäkiluoto, foto: nieppi.com

Tän linnakkeen sadanpäämies oli yks yliluti Sario. Satuin kerran lysnaan ku tää uffari vastas luuriin, et Havaiji, yliluti Sario. Klesaa huumorii. Tänne meidät kundit, roudas sit joku yhteysbotski Öbiksesen rantsusta. No, varmalla toi femme fataale, ois voinu tsöraa fitimpääki eloo, ku mitä tää aika sit tällä luodolla staijatessa, finaalissa olikaan.

Kivistä Mäkiluotoa, foto: nieppi.com

Kivistä Mäkiluotoa, foto: nieppi.com

Se oli yks tun aamu. Oltiin lähdössä kuopiin lappareilla jotain vetin kaapelispoorii. Tää jengin duunaaminen ruotuun ei oikein tahtonu onnaa. Sit yks hämy rymyri, jostain lakeuksilta, jossa ei jumalauta, ei jumalauta pilkattu jumalaa, starttas braisaan jotain opee meille kundeille.

Tää pikkuhitleri karju taaksepoistuu ja ryhmäruotuun oordinkii feissi punasena. Sit sen omat, klesat demoonit, käskytti sitä duunaa meitä dallaan yhen vodaplotin ympäri, tän kassun pitskulla. Sit yhen kundin, Hesarin ja Vaasiksen höörniltä, käämit starttas snadisti eldaan.

Tää yleensä vetin kliffa, redi kundi, sit starttas aina ku tutiin tän ryhmyrin kohdalle fudaan vodaa, niinku vahingossa, tän ryhmyrin stifloille. Tää dorga häjy, ei heti hiffannu tätä ttuiluks. Mut, ku joka rundilla sama juitsu, se sit vihdoin hokas.

Sit tää buli brotari stoppas tän simputuksen. Tsiigas tätä snadisti pyylevää, 170 senttistä Kurvin, vapaiden blosisten kasvattii. Vihjas, et siirryttäis vaik ton kopin taa, handlaan tää keissi. Sopii, kaveeras tää Stadin kundi. Me muut venattiin sit siinä pitskulla. Meni minsa tai pari, Pena dallas sit ypö bäk. Tsiigas jengii ja kaveeras, yks pusu klyyvariin ja buli, parski kundi starttas spiidaan ja vikis armoo ja ehdottaa sopuu.

Tää ryhmyri sit, ku ilmesty sen skopen takaa, snadisti voissi vapisten määräs, et alokas sit ilmottautuu patterin vääpelille. Tää Pena vaan totes iisinä, et frendi hei, mennään kimpassa. Tää stoori unohtu sit tähän. No, jengi joka lesas, mun toissapäivän minnauksen, varmalla kyl snaijaa, et kuka tää redi Pena, sit oliki.

Jaakko Koroma

Kategoria(t): Arkisto, Blogi Jaakko Koroma Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *