Meitsin fämili budjas Sammongartsa kasissa, ekassa kerroksessa, tän hösen stebuklabbissa. Seinän takana oli Hokin mölkkishandeli. Arkiaamusin oli karsee kolina, ku mölkkiskuski roudas tonkat ineen handeliin. Sit vielä jääsaksilla bulit kimpaleet jäätä, ettei greda ja mölkkis happanis. Mölkkis slumpattiin kannulla ja gredaa sai mitan tai pikkumitan. Gredaa sai myös flindoissa. Oli Atlanttaa tai Tarmoketta. Voi sit duunattiin lastuina voipaprulle. Sit mölkkishandelista pysty slumppaan myös snadeja kaasupoletteja mittariin.
Ilmaringartsan kulmassa staijas Maanviljelijäin handeli, josta mutsi slumppas Marskin snäkkärii ja stroolille döfaavii Pariisin leipii. Meklun ja Sammongartsan kulmassa oli Hokin sekatavarahandeli, josta sai kaikkee namiiki, niin ku tikkareita, sukuu ja nekkuja. Sit meitsi pani mutsin slumppaan yhtä Pauligin tsufee, ku sen sufen pakussa staijas bilikan kuvii. Niitä kuvii, me klundit sit dilkattiin. Tsufe jauhettiin myllyssä hienoks ja sit lopuks myyjä kopautti snadilla tseballa, et tää mylly sit oliski ihan tyhjä tsufesta.
Siitä sit eteenpäin Mekluu, staijas Karjakunnan lihahandeli. Nää myyjät oli parskii äijiä. Niillä oli valkonen gotsa ja siinä musta lippa ja valkonen legurin rotsi, ihan hurmeessa ja kumistiflat. Me skloddit ei oikein jänätty konsa mennä kaveeraan niitten kera, ku ne stondas joskus blaadaamassa pitskulla.
Sit oli Liukon kondittoori, jossa leijaili prinsessadöfis. Minkan baarin vieressä Meklulla staijas C. A. Gustafsonin kolonialvaaruäfäär, kesti ihan skäfästi oppii se lausuun på svenska, siirtomaatavarahandeli. Siinä mestassa meitsin ei sit tullu bulimmin notkuttuu.
Jaakko Koroma
