Mäkelänkatu, Munkkiniemen puistotie tai Mechelininkatu. Stadilaiselle ei tarvitse juurta jaksain selittää, mikä on kaupunkibulevardi. Sen varrella asutaan, siellä on kivijalkakauppoja, kahviloita ja puita, sitä pitkin kulkee raitiovaunu, molemmilla puolin on jalkakäytävät ja pyörätiet.
Kaupunkibulevardeista on tullut keskustelunaihe, koska ne ovat tekeillä olevan Helsingin uuden yleiskaavan tärkeimpiä innovaatioita. Toki bulevardeja on rakennettu kaupunkeihin jo vuosisatojen ajan, mutta vitsi on nyt siinä, että keskustaan johtavia olemassa olevia moottoriteitä muutetaan kaupunkimaisiksi kaduiksi.
Yleiskaavoja uusitaan noin kerran kymmenessä vuodessa, koska kaupunki kasvaa ja kaupunkilaisten ja liike-elämän tarpeet muuttuvat. Yleiskaavalla annetaan suuntaa tarkemmalle kaavoitukselle, se ei vielä kerro juuri lainkaan yksityiskohtia, jotka ratkaistaan vasta myöhäisemmässä asemakaavavaiheessa.
Entä mistä saadaan uusille asukkaille uutta tonttimaata, joka on tunnetusti uusiutumaton luonnonvara? Yleiskaavaehdotuksessa yksi kolmasosa tonttitarpeesta löytyy sisääntuloväylien varsien leveiltä pientareilta ja jättömailta. Samalla kurotaan umpeen monta haavaa kaupunkirakenteessa. Jokainen moottoritien pätkä kun katkaisee yhteyden kahden kaupunginosan välillä.
Koska jokaista muutosta voi vastustaa, joku aina vastustaa. Autoilijat pelkäävät, että heidän vauhtinsa hidastuu. Kaavoittajat ovat selvittäneet tarkkaan, että paikasta riippuen muutama lisäminuutti työmatkaan tuleekin. Samaan aikaan kuitenkin paljon useamman raitiovaunulla matkustavan asukkaan matka-aika nopeutuu, sillä ratikoille on omat esteettömät kaistat.
Koska autoilijat eivät kehtaa ääneen sanoa, että he haluavat ajaa 100 kilometriä tunnissa mahdollisimman lähelle Helsingin keskustaa, kuulostaa poliittisesti korrektimmalta vastustukselta pelätä melu- ja ilmansaasteita. Sekä vanhojen rakennusten paksut seinät ja ikkunat että nykyrakentamisen tiukat ehdot ja ilmastointi vastaavat näihin sinänsä vakaviin kysymyksiin. Jotkut 1900-luvun loppupuoliskon rakennukset vaativat kyllä rankempia korjauksia.
Kyllä siitä hyvä tulee. Kaupunkimaista stadiahan me kaikki haluamme, sellaista jossa jalankulkija on kingi.
Kaarin Taipale on töölöläinen kaupunkitutkija