Oon tän stoorin väsänny tasan kolme vuotta sitte. On aina kliffa bluggaa, näitä vanhoja vääntöjä. Tsöraa kuuppaan auvoo rauhaa ja kiitollisuutta, et oon vielä sentään jotain, mun skidiajan elosta, pystyny tällai siirtään, mun rakkaalle jälkipolvelle.
Ku meitsi oli snadi kundi, niin Sammongartsa kasissa, budjas ihme jenggii. No, ekaks tietty me. Faija mutsi, systeri, broidi ja mä. Naapurissa Kaitsu, Olli ja Tytti. Niitten veskin dörtsi staijas aina posessa, ku nää rotat oli skruudannu sementtiin pari holee, ja ne nakertajat, ois muuten päässy riehuun, niitten himassa.
Ekassa kerroksessa staijas vielä, yks eronnu feikkiblondi muija, snadin friidunsa kera. Joskus niillä budjas kans, yks kuubalainen bongokundi, joka treenas rumbaa ja bossanovaa, nonarina koko päivän. Raban jengillä starttas kyl välillä, hermo brakaan, tän Tihuaana boyn kera. Sit vielä eleli ekassa, tän hösen tsilari, tää starbu oliki sit meidän raban stand up koomikko. Repertuaari oli kyl skäfän hintsu, ku ei muuta muijille lohjennu, ku et, jos mä piffaan sut leffaan, niin saaks mä puffaa sua peffaan. Funtsitkaa ny, tätä joka helvetin päivä.
Tokas kertsissä budjas Ruuhosen Masa, mun vieläki hyvä frendi, Turusen eukko, aina mörkki ilme fasaadissa. Tää donna roudas sen selässä, ihme fedutselii, jolla se sit roudas tiilistebuja, ku Kauppista bykattiin. Se oli muijien hevii duunii. Muurarit senku hoputti, et akat snadisti lisää spiidii, kama kuivuu ja urakka kusee.
Kolmannessa staijas kaks sisarrusta, ne oli ku jostain, tän Tsehovin draamasta, Kolme sisarusta. Aina kostuumi kondiksessa, aina vieno smaili feississä. Ei ne ikuna, kyl mitään meille pamlannu. Samassa kerroksessa, oli yks köökin dörre, bulille lukaalille. Tätä dörtsii, sit tän lukaalin betre folkin piika, ihan joskus vaan käytti. Me kundit joskus hakattiin tätä dörree ja sieltä kuulu naisen ääni, vem ee de, vem ee de. Ei me koskaan sit oikeesti hifattu, kuka tää onneton, studaava inehmo oli.
Viidennessä budjas Sepi ja sen fämili. Sen faija veivas lukkohandelii ja sit joskus myöhemmin, tää Sepin faija kaappas jonkun sekurity bisneksen. Tää Sepi, oli meitä muita kundeja, pari vuotta bulimpi. Snadisti hämy hemmo. Oli skegluu, stilettii ja pamppuu. Sit tää dorka, sai jostain slumpattuu Naganin, slobon handureflun.
Sit, ku tän Sepin faijalla, oli sen 50-vuotisbailut ja niitten kämppä täynnä festijenggii. Niin tällä Sepillä, joku hirtti pollassa. Se vaan dallas sen faijan luo ja skotas sitä kuuppaan. Faija putos niitten olkkarin lattialle. Sepi kuulemma kaveeras vieraille vaan, et tällasta joskus himassaki voi sattuu. Sorry. Pani Naganin piipun otsaansa ja skotas.
Niin ku kaikki varmalla bonjaa, meidän rabassa oli snadisti kuhinaa, ku tää juhlajenggi spurttas kartsalle. Tuli tsirraa ja skoudebilikaa. No, tää Sepin faija kyl sit lasaretissa finaalissa tuli kondikseen. Mut Sepii tuli sit roudaan, noi hiljaset Monosen kundit tummissaan.
Kuudennessa eleli yks vanha täti, jonka kaikki Tölikän jenggistä ja muualaki Stadissa, varmalla joteski tsennas. Sillä oli aina musta kaapu yllä ja valkoset tennarit klabbeissa, ku se dallas Stadin gartsoja. Lisäks sillä oli musta sontsa, jota se piti aina öpnattuna, oli sää mikä vaan. Sit myöhemmin, se alko duunaan sitä sen sontsaa sillai suppuun, et sen polla ja olkapäätki oli sen sontsan sisällä. Se studas säteilyy. Mutsi kyl usein pamlas sen kera ja kaveeras, et se kyl on ihan OK.
Tässä meitsin himaraban dörtsi ja pari mun himan, köökin ja makkarin, fönarii.
Kuva ja teksti: Jaakko Koroma
