Härmässähän toi tango, oli monelle gimmalle ja kundille, se eka yhteinen jortsu, mistä niitten histis starttas. Ei varmalla missään, koko Telluksessa, oo pystytty rustaan upeempia tangostooreja, ku täällä, mun himalandiassa. Tää ”suru, joinka sain, on kaunis kantaa”, tai ”on lainaa ilon sekunnitkin, ne surun tunnein maksetaan”, superupeeta?
Meitsin rajuu kohtaloo, kyllä parhaiten kuvaa tää tango, ”järjen veit ja minusta orjan teit”, ku Hämiksellä väännettiin ekaa jortsuu, mun tulevan vaiffin kera.
Sluuttaan nyt tän ällönmakeen skeidan jauhamisen ja minnailen, mitä todella tapahtu, helvetin kauan, tasan viiskytäyks vuotta sitten.
Tsitattiin Patun kera, yks sunnuntai-iltapäivä Eliteessä. Heitettiin huiviin muutama ginitonik, ku sen hinta, oli jurrisuhteessa ykkönen. Pamlattiin kaikkee skeidaa. Ja sit Pattu, duunataan Patun syyks, ku se on jo delannu, hokas, et häippästääks, Hämikselle joraan. Mähän en yleensä käyny sunnuntaisin joraamassa, ku mun mummu sano aina, et muista pyhittää leedipäivä.
Hämis oli kliffa jortsumesta, ku sinne pääsi ineen, vaik döfaissa muullekki, ku tillilihalle. Kun taas tää Kultsa sitte. Sinne, ku treenas päästä ineen, vaik ihan snadin skäfässä, niin eks nää Jyryn nuoret brotarikundit, stikannukki sut puolnelssonista parin immelmannin kautta, takas kartsalle. No, nyt me sit Patun kanssa stondattiin Hämiksen narikassa ja slepattiin rotsit veks.
Sit mun nuori eloni repes. Tuli tää jysy, tää mun The Big Bang. Mä hiffasin enkelin.
Tää Miss Universumi ei ollu Armi Kuusela, vaan yks Eeva. Mä olin ihan seven heven fiiliksessä. Mun hertta hakkas. Mun klabbit meinas brakaa. Mut, mä kyl tuun aina sanoo tänks, tolle Mr. Kin Tonikille, ku se duunas mulle tota spiritin styrkkaa, et jänäsin mennä pokkaan, tolle unelmalle.
Sit me dallattiin Hämikseltä yhessä Fennian eteen, ku tää giltsi budjas Ogelissa ja sen dösän, nakki, päättäri oli siinä. Duunattiin treffit parin päivän kuluttuu. Mä tulin sit mun Hillman Impillä, sitä tsögaan.
Kundit muuten aina kaveeras, et ku tsöraat Hillman Imppiä, et koskaan jää ilman, seuraa. Mut, emmä nyt sitä skoijii oikein myöntäny. Sit lähettiin skujaa Kirjalle joraan. Mut tää vetin Hillmanni, oli yks tun jääskope, ja mun klabbit frysas ittensä amputaatio kondikseen. Sleppasin tän friidun Kirjalle ja suhasin himaan sulattaan klabit ja vekslaan toiset bläägät. Ja sit takas Kirjalle, ku S. P. J. Keinänen Elts
Teksti: Jaakko Koroma
