Väänsin tällasen minnauksen pari kuukautta sitten. Staijasin eilen Kaisiksen raflassa, lysnaamassa muutaman, Tölikän torin kulmilla budjanneen kundin kirjan demoo. Tuli tää Hesperian leffateatteri bulisti tapetille.
Kuuskyt, seitsemänkytluvuilla, Tölikässä staijas bulisti leffateattereita. Astra Tunturigartsalla ja Ritzi EteläHesperiangartsalla, oli tutut nonarileffat. Sit toi Adlon Tölikän tortsan kulmilla. Toi Mikki, staijas Museogartsalla, yhestä porttarista sisään. Siellä pysty tsiigaan, ton fransmannin arpinaama Edie Constantinin, agenttifilkkoja
Tää legendaarinen Kino Hesperia, staijas Mantskulla tota Larin Parasken patsasta vastapäätä. Tätä mestaa veivas vuoskausii, yks sama, jänskä perhe. Faija, mutsi ja niitten tuhti kundi. Niistä oli kyl iisisti hiffaa, et toi niitten safkapuoli himassa, staijas kohillaan ja oli vähintäänki riittävä. Ei nimittäin jääny bulimmin hukkatilaa, ku tää tän fämilin mude, tsittas libarinmyyntiskopessa.
Tää leffamesta oli yhen filkkamasinan praktiikka. Parinkymmenen minsan välein, stendas lyysit loistaan salissa ja konehuoneessa niitten faija, joutu aina kelaan näytetyn filkkarullan takas ja duunaan koneeseen nyyan, et leffa vois jatkuu.
Jokanen Tölikän skidi, varmalla oli joskus tsitannu tsiigaamassa Zorron taistelevaa legioonaa, osaa yks, kaks ja kolmosta. Raikuva hurraa-mökä, ku jelppijengi ridas pelastaan, jotain jenkkisolttuja ja skoobareita, ku ne flaidas inkkareiden kera. Snadii synffii kuiteski, ku noi sinitakit, skotas kifruilla inkkareita ja niitten villiorhii, kimoja. Nää apashit ja mohavkit, joutu vaan huitoon keihäillä ja skotaan piilareilla, valkosii fittejä vallottajii.
Sit vielä tän leffan vakkarirebertuaarii, oli toi Mustan laguunin hirviö, Mala Robinson Crusoe ja tietysti monta Tarzan-leffaa. Yks fitti juitsu kuiteski oli. Jos joutu tsittaan eturiviin ja ihan reunaan, niin tää valkonen skriini väänsi nää artistit, kapeiks humanoideiks. Sit vähitellen tottu siihen, jos vaikka tsitas katsomon etuosassa, snadisti väijyyn, ku kundit stroolas ”kliffana tsoukkina” takarivillä, et hiffas lyftaa, omat bläägät lattiasta, et säily klabbit kuivina.
Teksti: Jaakko Koroma
