Globaalissa sotataloudessa
liian moni faija on heittänyt
väkivaltaisesti veivinsä.
Isättömyys kynsii
syvät skraadet sisimpään.
Delanneiden isien aiheuttaman
apatian, kurjuuden ja surun määrää
supertietokone ei pysty laskemaan.
Liukuluvut eivät lätise tunteistaan.
Elämä ja kuolema liukuvat hihnalla.
Ihmisarvo mitataan metrin mitalla.
Hyvinvointi hakataan hajalle halolla.
Fyrkka kasvattaa omansa omistajiksi.
Jos edes isänpäivänä boltsi kykenisi
pitämään ohjukset ja pommit pesissään,
isäkin voisi tarttua liipaisimen sijasta
rauhassa skidinsä handuun.
On turvallisempaa kouraista
omia luumujaan kuin pyssyä.
Kahdesti isääntyneenä starbana
faijan sydäntäni lämmittäisi eniten,
jos sotaflygarit jäisivät ostamatta,
jos Natoon oltaisiin liittymättä.
Minä en hyväksy asevarustelua.
Minä olen hämykansan kundi.
Minullakin oli isä, ei maailman paras,
mutta silti hän oli minun faijani.
Marssimme 70-luvulla rauhan puolesta.
Nykyisin marssin kundini Arskan kanssa.
Matti Laitinen
13.11.2022
Rakkaat kiitokset avovaimolleni ja lapsilleni.
Teksti ja kuva:Matti Laitinen