ISÄ, POIKA JA PYÖRÄTUOLI

Kuva: Matti Laitinen

Kuva: Matti Laitinen

Minä täytin hoito- ja asumistukihakemustasi.
Sinä torkuit pyörätuolissasi yksiössäsi.
Kuihtuneet kätesi nykivät ja vapisivat.
Huoneesi seinällä on taulu lapsuuden Lauritsalasta.

Puin yllesi talvivarusteet – takin, lakin, huovan ja kengät.
Sinä kiukuttelit ulkona tulevan kuuma.
Kiinnitin huolellisesti jalkatuet pyörätuoliisi.
Käytävällä ohitsemme kelasi jalaton nainen.

Laskeuduimme isänä ja poikana hissillä.
Osamme olivat vaihtuneet.
Suljin pyynnöstä tv-huoneen säleverhon.
Napin painallus avasi väli- ja ulko-oven.

Minä työnsin isäni muistoa metsätiellä.
Muistan ajan, jolloin täällä ei ollut asuintaloja.
Sinä et halunnut mennä Itiksen kauppakeskuksen hälinään.
Orava oli vaihtanut ylleen talviturkin.

Juttelimme metsätiellä kansalaissodasta,
kuinka faijanfaija säästyi teloitukselta,
kuinka enot pelastivat hänet vankileiriltä.
Monet lapsuudenkaverisi kaatuivat sodassa.

Lenkin jälkeen vein sinut lounaalle
ryhmäkodin yhteiseen ruokailutilaan.
Puristin sinua hellästi olkapäästä.
Tavataan viikon päästä.

Kerro mutsille terveisiä, mutsi on hyvä ihminen.

Matti Laitinen
4.11.2016

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *