Ihan nastaa landella tsiigaa, ku musta- ja punakylkirastas tsögaa masii pitskun nurtsilta. Kaks bulii valkosta fogeliparii flaidaa usvan keskellä. Sit toinen pari veti haneen ja starttas ottaan korkeutta, et kykeni flygaan kuusigutsin latvojen yli.
Tuli vedetty zetaa jotain kuus timmaa. Tais olla tän vekan enkka. Ihme juitsu. Sikski, ku riehuin koko elisen, meitsin uuden läppärin kera. Jengi varmalla tsennaa tätä vetin tuskaa, ku jo on studannu monta aamuyötä ja treenannu v…aan keskittyy tähän pakkokeissiin. Nyt tätä kauhuu, ei enää pystyny sit tsöraa huomiseen.
Onneks toi friidun siippa staijas hjelppinä ja skuffas meitsin egoo finnaan nää trabelssit ja miinat. Nyt aamusta oli vetin diiva fiilis, ku talenttii riitti ihan ypö, opnaan tän HP:n ja skrivaa, tät skeidaa itsesäälii.
Et tää redu, tonne tietsikan satulandiaan onki pystyny föraan, näinki bulin roolin mun aamun elosta, onki varmalla ”merkki varhaisen tuon vanhuuden”?
Jaakko Koroma
