Olin joskus tsiduleerannu Pullopostia proggista TV ykköseltä. Siinähän jengi minnailee niitten faijan dokaamista ja sen tsöraamaa draamaa. Ku niitä stooreja nyt funtsin, niin niitten himan kulissit, skulas yleensä buleinta roolii.
Meitsin himassa snadein huoli oli snärkkis, et noi vetin kulissit, sit joteski brakais. Se oli mun mudella, bulein huoli tää meidän jokapäiväinen leipämme. Mutsi sai kyl vetää sellasta taikurin simsalabim-roolii, ku se treenas saada, tän himan arjen skulaan.
Sit vuosien kera, ku faijan brenkkustaili starttas häippästä sen handuista ja noi ryyppyredut, dokujengin kera, vaan meni dorgemmiks, faija sit flyttaski himasta. Se budjas jossain frälssiksen yömajoissa. Joskus, ku faija veti snadisti happee sen brenkkuputkesta, se tuli treffaan meitä himaan.
Kundien kera tsitattiin aina joskus Columbian baarissa, Sammonkartsan ja Runskin hörnassa. Oli fitin galsa talvi-ilta, duunasin mun rotsin ja nyyan, punavalko raidallisen pipon kledjutelineeseen. Sit joteski hiffasin, tän baarin fönarista faijan pitkästä aikaa, ku se dallas alas Runskii pitkin. Sit se ponkas ineen tähän sufemestaan, staijas tän mestan etskussa hetken ja dallas sit spiidillä veks.
Ku aloin sit myöhemmin kiskoo rotsii niskaan, hokasin, et mun kliffa nyya, punavalko raitanen pipo oliki förattu. Snadisti vittutti. Mut, eiku eteenpäin, kaveeras Rahja punakaartissa.
No, sit parin vekan kuluttuu, faija skulas himan dörtsin klokuu ja dallas ineen. Oli tosi nasta ylläri, ku hiffasin, et faija oli jostain hommannu itelleen nyyan punavalkoraitasen pipon. En jaksanu duunaa siitä sit mitään haloota. Jo senki takii, et noi meitsin himan kulissit, pysyis niinku pystyssä. Eiks jehna.
Jaakko Koroma