Joteski, ku lykkää tätä hellettä niin starttaa kaihoon entisii Hietsun aikoja. Jo heti sunnuntaiaamusta dallattiin sinne ottaan suulista ja treffaan kafruja. Lauantaithan joutu staijaan duunissa yleensä kahteen. Ja sit ennen ku ois ehtiny hietsuun, oliski jo jengi häippäämässä himaan.
Nyt ku funtsin, niin hietsu oli ku toi rivieera. Jengi tsittas filteillä ja divas jaffaa ja sittistä. Mutsit oli duunannu jo himassa smörgarit ja niitä sit skloddit äkkii skruudas, ku ne hinku tsimmaan tai byggaan hiekkalinnoja rantsuun. Ei mutsit liikoja skagannu, vaik oli iisii hokaa ku skeidat lillu skönessä skloddien meggessä.
Sit oli tietty kliffa väijyy friiduja. Hokas kyllä, et gimmat oli niinku kundit ois vaan ihan ilmaa, ku me ne treenattiin jotain skotausjuitsuja. Vaik, et paljo kloku on, tai et sä tsennais tota Virtasen Peraa. Vaikei semmosta hemmoo ees ollukkaan.
Sit hietsun vaket aina jotain timman välein, pamlas ämyriin, et alkkareilla suuliksenotto ja tsimmaaminen oli kielletty, ei saanu skulaa tsettii, ei skulaa boltsii, ei duunaa radioon liikaa volymii, ei dokaa. Mut silti oli elo helvetin auvoo.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma