Oon joskus skrivannu, et pikkukundina mä ja mun snadi systeri ja broidi, staijattiin kesikset Hietsun tsimmausrantsussa, skidien puolella. Moni tästäki jengistä varmalla tsennas tän mestan. Snadilla aidalla erotettu muusta rantsusta. Siellä me skidit, skulattiin felkkistä ja braisattiin kaikkee kliffaa. Mä en ny jaksa valistaa, tän felkkiksen sieluu, mut ainakin meitsille födäs skäfää talenttii siitä, mun myöhempään futisbyyrarin uraan.
Siellä nää kliffat rantsutädit dilkkas kaikille safkan ja mutsi tykkäs ku se oli duunissa eikä sen tarttenu stressaa, et mitä me kakrut skruudattais. Ja ku joskus vaik stikkas vodaa, niin me roudattiin sit kannulla pöperöö himaan.
Sillai mä sit myöhemmin opin tsennaan näitä Hietsun vakejaki. Siellä rantsussa oli sellanen puntinnosto höörna, jossa treenas yks Tuonosen Rami. Tää Rami oli lyftannu puntteja jo vuonna 1952, Stadin olymppiageimeissä.
Joka vuos Jussiks bygattiin Pikkusaareen kokko. Sit ku meitsiki oli jotain 15, tää Rami jelppi mut kans siihen jobiin. Sitä kokkoohan väsättiin jotain ainaski pari vekkaa.
Me käytiin yleensä mutsi, faija ja me skidit, Jussina lysnaamassa ku faijan broidi, joka oli joku buli dirika Stadin geimeissä, bamlas siellä jostain Suomen sillanpäämäisen suven rauhasta ja auvosta elosta, samalla ku kerranki yks känninen kundi riehu lavan vieressä ja kaikki vaan tsiigas sitä.
No, sit mun ekaan jurriin. Ku tää Pikkusaaren kokko oli eldannu finaliin ja tää festarijenggi häippässy rantsusta, vaksit yleensä rudas botskilla ittensä Pikkusaareen kokon jämille tsittaan. Sillä kertaa, meitsiki kans pääs meggeen.
Joteski siihen jengiin sit änkes pari rehevää rubensmuijaaki. Sit kaikki vaket ja nää ikäneidot, starttas vetää brenkkuu ja tää Rami tarjos mulle kans. Se oli Salmisaari brenkkuu. Tylyn makusta, mut tsempillä heitin tätä kirkasta brenii huiviin. No, tietty siinä sit kävi sillai, et olin hetkessä fyllassa ku käki.
Tälle yhelle noista juhannusheiloista, skuffas kait jotain mutsillisii fiiliksii sen kuuppaan ja se väänsi mun pollan sen sylkkyyn. Ei meitsi tainnu siinä taju kankaalla kauaa staijaa, ku stikkasin ryynit sen suviglänningille. Karsee kirkuna tältä naispololta. Funtsin kyl sit myöhemmin, ettei ne mutsinvaistotkaan niin syvällisinä tainnu sillä olla, ku tää neitsyt maria jatko sen kirkuu, ku pajadeeri.
Niin piti vielä snadisti jatkaa, et koko jengille vaan ilosta Jussii. My Hietsu
Teksti ja kuva: Jaakko koroma