Kuolettava korona-matsi pyörii nyt vinhasti ja meidän kaikkien on pakko siihen osallistua, haluttiin
me tai ei. Pelin ulkopuolisia ei ole. Moni sanoo jo ryytyneensä infotulvaan ja saaneensa siitä
skrabbiksen. Mut ihan oikeasti matsin ulkopuolelle ei voi jättäytyä. Me ei olla katsomossa vaan
ihan ite kentsulla. Pelin säännöt on kohtuuttoman kovia, mut kahdella taikasanalla pärjää kuiteski
hyvin. Ne sanat ovat tahto ja toivo. Käytetään niitä molempia, eiks vaan?
Tahto meinaa sitä, et me halutaan selättää tää hemmetin virus niin, et se aiheuttaa
mahdollisimman vähän trabelsia meille ja maailmalle. Tahto meinaa sitä, et me halutaan ottaa
kaikki orderit tosissaan. Me ei huudeta eikä räyhätä viranomaisille koska tää on niillekin uus ja
outo tilanne. Kun jotku huutaa somessa koronasta 24/7, nii viranomaiset ne painaa duunia 24/7.
Tahtoon kuuluu, et me rajoitetaan meidän omaa elämäämme sekä omaksi että kanssafrendien
hyväksi. Eihän kukaan meistä halua sairastua, eikä kukaan halua sairautta toisille ihmisille.
Tahto meinaa sitä, et me ollaan aktiivisesti himassa ja passiivisesti himan ulkopuolella. On vahvaa
tahtoa, et me ei mennä rafloihin skruudaan, eikä kaverien kans lipittämään bisseä. Ja vahvaaa
tahtoahan finskeillä pitäis aina olla.
Ja se toivo se vasta tärkeää onki. Toivo meinaa joillekin rukoilemista ja meitä bulimpien voimien
pyytämistä jelppaamaan. Pyydetään, että viruksenkin yläpuolella oleva pomo varjelee meitä. Ja jos
omaan toivovalikoimaan ei kuulu usko, niin toivoa voi vaalia muin tavoin. Toivoa on se, et haetaan
mielenrauhaa omasta sisimmästä kun ulkoisia lähteitä on nyt lähinnä digitaalisesti olemassa. Toivo
on mietiskelyä ja muistelua. Toivo on läheisten kanssa bamlaaminen. Toivo elää kun kuunnellaan
musaa tai leesataan bögei.
Tahto ja toivo yhdessä meinaa sitä, et me halutaan lyödä koronaa halolla päähän: delaa dorka!
Kyllä se joskus talttuu, kun me annetaan sille vähemmän tsänssiä. Me viedään siltä sen leviämisen
eväät. Pahinta täs ruljanssissa on se, et tää matsi kestää, kestää, kestää. Me ollaan päästy vasta
just irti lähtötelineistä, tai napattu matsin aloituspotku. Mut ei täs hätää ole, mehän ollaan jo
mutsin himakasvatuksesta opittu, ettei ketään yskitä päin pläsiä ja handut tarttee tvettaa hyvin ja
usein. Jatketaan harjoituksia, ollaan sitkeitä, pidetään polla kondiksesssa, eikä unohdeta
huumoria! Ei maailma ole loppunut, se on vaan muuttunut. Tosin aika hitsin paljon.
Teksti:Olli Havu