Kuva: Matti Laitinen
Olin treffaamassa faijaa helmikuun ensimmäisenä lumimyrskyisenä päivänä. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut aikaa lomareissuni vuoksi. Mutsi ja broidi olivat käyneet tsiigaamassa äijää. Menin suljetulle osastolle, jossa oli tuolijumppa meneillään. Faija torkkui yksikseen telkkarin vieressä Rautavaaran Tapsan seurassa. Työnsin faijan pyörätuolissa tämän omaan kämppään.
Faijan hemoglobiiniarvo oli flopannut reilusti alle ysin viikko sitten. Ukko oli kuskattu Malmin sairaalaan. Lasaretissa ei duunattu mitään toimenpiteitä, vaan hänet toimitettiin illalla takaisin palvelutaloon. Raudanpuutosanemiaan tarkoitettu lääkitys aloitettiin seuraavana päivänä. Sen yleisin sivuvaikutus on arkea rikastuttava skeidan värjääntyminen. Faija on jo sen ikäinen gubbe, ettei safka useinkaan maistu. Suoliston imurointikalusto skulaa myös kehnosti. Lisäksi lääkekoktaili ärsyttää magaa. Anemia voi johtua myös mahdollisesta ruoansulatuskanavan verenvuodosta. Mutsin mukaan palvelutalon oma lekuri funtsaa vielä asiaa.
Faija istui harmaat verkkarit yllään ja reiskat jaloissaan pyörätuolissaan. Hän torkkui ja vaikutti olevan puolittain hereillä. Hän tihrusti poissaolevasti suurinumeroiseen seinäklokuun. Hän venytteli ajoittain kroppaansa ja raajojaan. Mies skiglasi omassa universumissaan. Hän hymyili välillä onnellisena itsekseen. Hän skrobasi oikean korvansa kuulokojeen korvakappaleen irti ja pani sen pöydälle. Useimmat ihmiset delaa ekaan lähtölaskentaan. Faija oli kokenut niitä viime vuosina useita, mutta siinä se vaan tsittasi.
Faija pulpahti pinnalle ja pyysi minulta yllättäen dokattavaa. – Tuu auttaa, janottaa. Hän kelasi pyörätuoliaan minua lähemmäksi. Minä jeesasin. Hain jääskopesta mustikkasoppaa. Vanha mies joi omin handuin puolimukia ja pyyhki suunsa nessuun. Tyrkkäsin faijalle sen jälkeen siviiliksi biiteiksi paloittelemani suklaapalan. Se upposi hyvin nassuun.
Tämänkertainen käyntini jäi lähinnä läsnäoloksi. Emme voineet lähteä ulos Stadissa riehuvan helvetillisin lumimyräkän vuoksi. Snögeä satoi niin, että Sporatkin juuttuivat raiteilleen. Trafiikki oli muutenkin ihan tukossa.
Tuuppasin faijan takaisin osastolle skruudaamaan, vaikka äijä väitti, ettei sillä ole nälkä. Hiffasin keittiönurkkauksesta, että palvelutalossa on tänään hernari- ja pannaripäivä. Poistuin palvelutalosta ja lähdin skimbaamaan kohti Itiksen metrosteissiä.
Matti Laitinen
1.2.2018