Ihminen byrokratian säästörattaiden pyörteissä
Tämän vuoden alusta on toteutettu muiden säästötoimien ohessa diabeteslääkkeiden korvausluokan muutos 100% korvausluokasta 65% korvausluokkaan, lukuunottamatta insuliinin korvattavuutta.
Lieveilmiöt muutoksesta alkavat näkyä. Apteekeista kerrotaan että diabeetikot jättävät lääkkeitään ostamatta kun ei ole rahaa. Ymmärrettävää, jos on pieni eläke ja lääke vielä viime vuonna maksoi 4,50€ ja nyt pitää maksaa satasen luokkaa.
Moni kysyy lääkäriltään että onko vaihtoehtoja. No, onhan aina se insuliini.
Insuliini on kokonaiskustannukseltaan kallis lääke. Kun diabeetikko vaihtaa insuliiniin, kasvaa Kelan kustannus.
Tähän samaan rytäkkään tuli sitten myös toimeentulotuen maksamisen siirtyminen kunnilta Kelalle. Kelassa kuviteltiin että hoitavat hommat puolella henkilökunnalla kuntiin verrattuna. Nyt on sitten ”löysät housuissa” kun ei se mennytkään niin.
Lääkkeitä varten voi saada erityistä sosiaalitukea… Joo, mutta ensin pitää olla päätös siitä perustoimeentulotuesta ja se jumittaa siellä Kelassa. Onneksi tämä huomattiin ja tehtiin pikaisia maksusitoumuksia lääkkeitä varten.
Potilas, joka ei ota lääkkeitään, alkaa saada komplikaatioita. Hän tarvitsee sairaalahoitoa ja se tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Lisäksi jonot hoitoon kasvavat.
No, onhan meille tulossa SOTE. Tosin asiantuntijat ovat sanoneet että älkää toteuttako sitä.
Kuvittelen yhteiskuntamme tulevaisuutta:
Vähävaraiset sairaat ovat kuolleet pois, hautausmailla on ruuhkaa. Hyvin toimeentulevien terveyttä hoidetaan yhteiskunnan varoilla yksityisillä klinikoilla joista voitot menevät veroparatiiseihin.
Synnyttämään lähdetään monen sadan kilometrin päähän, jonne puolen valtakunnan synnytykset on keskitetty. Saattaa moni lapsi syntyä matkalla.
Vanhuksia hoitavat robotit keskuksissa, joissa on vain pari ihmistä töissä. Monet vanhukset makaavat kodeissaan nälkäisinä ja janoisina likaisissa vaipoissaan odottaen päivän ainoaa partiota.
Tulevaisuuden kuva pelottaa.
”Yhteiskunnan sivistyksen taso mitataan sillä miten se huolehtii heikoimmistaan”. Olemmeko ylpeitä tästä tasosta?
Teksti: Taina Elsabeeh
