HIILIKASAT VEKS SÖRNÄISTEN RANTSUSTA
Stadilla on tosi iso ongelma. Stadin sähkö ja lämpö tehdään edelleen kivihiilellä, vaikka se on 1800-luvun nokisten kaupunkien ratkaisu. Kivihiilen poltto päästää ilmakehään hiilidioksidia eikä ilmakehä enää suojele maapalloa, joka lämpenee.
Hanasaaren hiilipyramideista on siis pakko päästä eroon. Vielä tänä vuonna kopautetaan nuijaa siitä, mitä Helsingin energian HELENin pitäis tehdä. Korjataanko Hanasaaren kattiloita niin, että niissä voi hiilen seassa polttaa puupellettejä, vai rakennetaanko Vuosaareen uusi voimala, jossa palaa maakaasu?
Yksi on selvää, kummatkin ratkaisut on kalliita, uusi voimala vielä kalliimpi kuin Hanasaaren remontti. Mutta jos voimalaitos häipyy Hanasaaresta, sinne voi byggaa asuntoja, ja kotejahan tänne tarvitaan.
Vaikka valinta jo näiden kahden vaihtoehdon välillä on riittävän tuskallista, vaikeusaste sen kuin kasvaa. Sitä mukaa kuin keskustapuolueen kannatus on noussut, yleinen innostus puuhakkeen, pellettien tai jopa turpeen käyttöön on kasvanut. On puhuttu maaseudulle syntyvistä työpaikoista ja energialähteen kotimaisuusasteesta. Kuulostaa hyvältä, kukas niitä nyt vastustais. Mutta, mutta.
Tutkijat varoittaa, että vaikka puupohjaiset polttoaineet on uusiutuvia raaka-aineita, niiden polttamisesta pääsee ilmakehään hiilidioksidia nopeammin kuin kasvava metsä ehtii sitä sitoa. Ja vaikkei siitä tartte valistuneelle stadilaiselle muistuttaa, turpeen päästöt on tietysti vielä kivihiiltäkin pahemmat eli se on vihonviimeinen nälkävuosien polttoaine.
Nyt selvitetäänkin vielä, miten auringon, tuulen ja maaperän energialla saatais stadiin tarpeeks lämpöä ja sähköä. Tää ei oo enää mitään propellipäätouhua vaan totisinta totta. Jos Helsinki, HELEN ja muut firmat yhdessä kehittää fiksut ratkaisut, niitä myydään kaikkiin maailman stadeihin niinku Nokioita ennen vanhaan. Ja valot palaa eikä tartte palella.
Kaarin Taipale on töölöläinen tekniikan tohtori
