Foto: Yvonne Ekström
Toukokuu lähestyy loppuaan.
Muistan kun skidinä jännitin et saanko Vapuksi jalkaan polvisukat ja vaikka räntää satoi, oli jalassa uudet, valkoiset polvisukat ja lakeerikengät. Sit mentiin Lasipalatsin edustalle ja mulle ostettiin markkinapallo ja ilmapallo. Kaikkein paras oli ”neekeripallo”, nykyään sellaisia ei varmaan enää ole kun nimi on kuulemma rasistinen. Markkinapallosta katkesi kuminauha tosi pian.
Koulu loppui aina toukokuun vika päivä ja eka kesäkuuta alkoi kesis. Nykyäänhän koulu loppuu satunnaisesti jonain lauantaina toukokuun lopun jälkeen. Mut lähetettiin keskitysleirille, jota kesäsiirtolaksikin kutsuttiin. Olin tosi ahdistunut siellä ja vannoin että jos joskus saan skidejä, niiden ei ikinä tarvii mennä kesäsiirtolaan. Yhä vieläkin tulee kyyneleitä silmiin kun muistan sitä menoa siellä. Vähän isompana mentiin leikkipuistoon jossa sai kerran päivässä safkaa ja pelattiin koronaa siellä.
Kesän odotus on ihanaa. Neljä vuotta sitten just tänä päivänä kuulin sen kesän ekan pääskysen kirahduksen (itse en muistaisi mut onneks FB muistutti). Se ääni tarkoittaa mulle kesää, leppeitä tuulia, lämpimiä iltoja, notskillä kärytettyä makkaraa ja meren tuoksua.
Rakas Stadimme valmistautuu myös kesän tuloon. Puistot kukkivat, tapahtumia on paljon, botskit aloittavat liikennöinnin lähisaarille. Uimarantsut siivotaan kesäkuntoon ja muutenkin elämä saa ikäänkuin uuden rytmin.
Kohta meillä on kesä, nautitaan kaikesta sen tuomasta riemusta!
Taina