Talvi on taittunut jo kevään odotukseen. Yöllä on ollut kovaa pakkasta, mutta päivät lämpimiä jos sattuu aurinko paistaa. Olin kummipojan kanssa vähän puunkaadossa,
kummipoika kaatoi ja minä katselin. Auttelin kyllä, kannoin ja pyörittelin pöllinpätkiä vähän yhteen kasaan, etteivät jääneet toisen puun alle. Hokasin ettei enää tässä iässä paljoo jaksa rehkiä, mutta sitkeesti uurastin, sisulla pikemminkin. Kaksi ensimmäistä puuta kaatui mallikaasti, juuri sinne minne pitikin, mutta kolmas puu, koivu jossa oli leveä latvus, rysähti vanhan kasvihuoneen päälle, osittain. Kummipoika pyyteli anteeksi ja oli kovin pahoillaan, mutta vähättelin tapahtunutta, vaikka otti kyllä pattiin. No luulisin että putket saa vielä oikaistua, vaikka muutama meni kyllä tosi mutkalle. No, tekevälle sattuu ja muutenhan puuhomma meni ihan hyvin ja tuli saatua raitista ilmaa noin 5-6 tuntia. Kovempi homma on sitten kun alkaa kerätä oksia pois. Pöllien halkominen ja klapeiksi teko ovat urakka sinänsä, mainitsemattakaan kunnon pinousta. Ennen kesää tarttis kerkii..
Teksti: Orvo Levonniemi
