Funtsin skrivaa, nyt sittenkin ihka agrikolaks, nää mun pari stoorii. Ku treenasin sinksaa ne slangiks, niin ei ne oikein startannu skulaan.
Olen monta kertaa miettinyt, että jospa olisinki jatkanu koulua. Kirjoittanut ylioppilaaksi. Mennyt opiskelemaan, valmistunut joksikin. Hakenut koulutustani vastaavaa työtä, saanut työtä, vaihtanut työpaikkaa, saanut ylennyksen. Sitten, tuotannollisista syistä, poispotkittu, liian vanha, enää saamaan, koulutustani vastaavaa työtä, alkoholisoitunut, eronnut.
Kun taas. Menin latojanoppiin. Elin vuosia, mitä upeimpien ihmisten kanssa. Surtiin yhdessä, iloittiin yhdessä. En pystyisi kertomaan näistä ihmisistä, ellemme olisi olleet niin läheisiä. Olleet niin kauan yhdessä. Suurin osa heistä, on jo poistunut. En koskaan unohda teitä.
Oliko epäisänmaallista täyttää 70 vuotta? Onko panokseni isänmaalle enää riittävä? Kuormitanko yleistä terveydenhuoltoa liiaksi? Olenko itsekäs Ilmarista kohtaan, kun vaadin saada eläkkeeni kuukausittain, vaikka Ilmarinen valittaakin, kuinka vaikeaa heille, on löytää rahoilleni, tuottavia sijoituskohteita. Siis rahoille, jotka olen heille, vuosikymmenten aikana antanut.
Olisinko, kuin intiaanit. Hiipisin hiljaa vuorille. Ottaisin mukaani hieman vettä, rakentaisin lavitsan, asettuisin sille ja vähitellen, intiaanien jumala Manitu, noutaisi minut, vihreämmille metsästysmaille. Eiks jehna.