Hedari | pääkirjoitus

Himassa, himasta, himaan
Olipa kerran reissumies, joka mistä tuli, minne meni ja kaipas kotilieden lämpöön. Kaiho on
kullannut monet harmaammatkin lapsuusmuistot ja suurentanut kotimökit ja laajentanut pellot. Ja
onhan niitä koteja ollutkin lähes havumajasta linnaan ja kaikkea siltä väliltä. Jos tänä päivänä
halutaan määritellä mikä on koti, niin kaikkitietävä Wikipedia osaa kyllä tehdä sen. Hima on sen
mukaan paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asuiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia
tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka, jossa perheen jäsenet asuvat. Kotini on myös
linnani eli minä määrään mitä kodissani saa tehdä ja kuka sinne saa tulla. Joopa joo! Tänä päivänä
maailmassa on valtava määrä ihmisiä, joilla ei minkään määritelmän mukaan ole kotia, eikä edes
paikkaa missä saisi turvassa olla.
Mutta edelleen jos mennään määritelmän mukaan, minä myös määrään himassani miten se
kalustetaan, onko siellä mäyrisjalkainen tekoantiikkinen soffakalusto vai puulaatikko peffan alla ja
penkki pöytänä. Ihan vaan ääripäitä mainitakseni. Eri aikakausina tarpeet ovat vaihdelleet, on
haluttu näyttää tasoa ja ryhmään kuuluvuutta tietyillä esineillä, joita nyt antiikkiliikkeet
pullistelevat, kristallimaljakoita ja kynttelikköjä, 12-hengen astiastoja ja hopeisia
ruokailuvälinesarjoja. Kyllähän niitä vieläkin toivotaan ja saadaan, mutta aika on hurahtanut niiden
ohi. Tilalle se on tuonut tilapäisemmät parisuhteet, kirjavammat perhemuodostelmat,
kimppakämpät, yhteisöasumiset, pienet vuokraluukut ja käytännöllisyyden. Se ei kyllä taivu
kaapilliseen käyttämättömiä ja kiillotettavia elintasohärpäkkeitä. Kauneusarvojahan ei tietenkään
käy kieltäminen, mutta kun nekin ovat katsojan silmässä.
Mutta mistä täällä Stadissa sen asunnon hankin. Miljoonaperijälle kaikki on helppoo, mutta entäs
me muut? Ostanko, vuokraanko, yksin, kaksin vai kimpassa vai olenko tuetun palveluasumisen
tarpeessa. Ei muuten ole ollenkaan yksiselitteinen asia. Hintataso on hurja, mutta kyllä
vaihtoehtojakin on, ikäihmisellekin. Helsingin kaupunki omistaa 56 tuhatta kohtuuhintaista
vuokra-asuntoa ja lisäksi sitten yksityisten luukut. Kun tarvis on niin niihin kandee tutustua, ettei
käy kuin laulussa muistoissaan harhailevalle reissumiehelle, jonka utulinnat arjen koura kaas ja
niinpä mies on tien päällä taas. Ja totuuden nimessä on sanottava että tässä ytimen ympärillä
pyörii hirmujengi porukkaa, joka euron käskystä joutuu budjaamaan naapurikuntien puolella, mut
oikeesti neki on meitä!
Soile Tammisto