Hedari | Pääkirjoitus

Marraskuun liike
Vietämme Stadissa vuoden pimeimmän kuukauden sistoja päiviä. Kanssadallaajia vältellään,
kaamosta kärsitään himassa, duunit hoidellaan etänä ja pikkujulet on muisto vain. Raflat on lirissä,
muusikoilla ei oo keikkoja, sporttiseuroilla on yyteet ja Stadin budjetti vuotaa. Julkinen trafiikki
menettää tulofyrkkaa, mut kulut pysyvät ennallaan. Parkkisakkojakin skrivataan niin naftisti, että
Stadimme tulobudjettia skruudataan. Verot ei kata menoja ja velkaa otetaan velan päälle.
Koronarules on duunannu pakan uusiks ja sosiaalinen laiffi on entistä stydimmin verkossa. Ois
kliffa tsiigaa kristalliboltsia ja tsegata, millaisena marraskuu 2020 minnataan tulevaisuudessa.
Tiedä vaikka tämä kurjuus nostaisi framille jonkin nyyan yhden asian liikkeen?
Yhden asian liikkeistä stadilaisille kuuluisin lienee vuonna 1967 framille noussut Marraskuun liike.
Sen taustalla oli vähäosaisten jelppaaminen. Silloin snöge ei ollut tsetillä kuten nyt. Syksy oli
tavallista kalsempi ja pakkasyöt surmasivat Stadissa 44 asunnotonta miestä. Marraskuun liikkeen
ansiosta Gräsaan öpnattiin Lepakkohodlana tsennattu liekkihodla. Tämän yömajan dörtsit
öpnattiin 5.12.1967.
Tänään ei syrjäytyneiden tartte studaa pakkaseen delaamista. Nyt pamlataan bulimmasta asiasta.
Korona ei iske uhreihinsa yhteiskunnallisen aseman tai budjaamisen perusteella. Marraskuun liike
byggas mekanismit syrjäytymistä vastaan. Sen tukena oli riittävästi saman mielisiä vaikuttajia.
Myös Koronaliikkeen pitäisi olla riittävän yksimielinen. Pandemia on tyrmättävissä, jos suosituksia
noudatetaan.
Skrivas Ari Wiskari