Elämää koronan aikaan
Vaikka korona ei vielä ole meikäläiseen päässyt iskemään niin on se jälkensä jo jättänyt.
Tulemiset ja menemiset on tarkkaan mietittävä ja kaupassakäynnin askelkuviot hallittava.
Turvaväli on jo automaatilla, maski aina mukana, samoin snadi pullo alcogeliä. Isoissa
kaupoissa on sen verran hyllyrivejä, että tungosta on pystynyt välttelemään opetellulla
käytäväslalomilla. Korona, jos mikä, on stadilaisten ilmiö. Landella ollaan vielä turvassa,
mutta sehän on meidän kaikkien käyttäytymisestä kiinni.
Kesä helpotti häkkiahdistusta, luonnossa on tilaa liikkua ja ilmaa hengitellä. Sinne kaikki
muutkin suuntasivat ja vapautta riitti. Kun tiukimmat ulkonaliikkumiskiellot päättyivät, oli
uskomatonta, ettei riemu heti revennyt, eikä jokaiseen mahdolliseen tapahtumaan ollut
polttava palo päästä. Sitä ikään kuin hyytyi siihen häkin luukulle ja katsoi taakseen tuttuun
turvanurkkaan. Sisäinen summeri jäi jotenkin päälle piipittämään koronavaaraa.
Tauti jatkaa kulkuaan, sen yhteydessä kerrotaan tilanne sisärajoilla ja ulkorajoilla, määrätään
vapaaehtoisia ja pakollisia karanteeneja. Miten niitä tulkitaan? Päivittäin tilanne muuttuu ja
ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että on yhtä monenlaista ohjetta kuin on kertojaa. Toteutusvastuu
on kuullun ymmärtämisen ja noudattamishalun varassa. Tekojen ja toiminnan lisäksi
muutosta tapahtuu ihmisten mielissä ja ajattelussa. Ei tämä jatkokertomus aivan heti lopu.
Koulujen alkaessa kaikki palautuu niin normaaliksi kuin mahdollista, vaikkei mikään olekaan
ihan niin kuin ennen.
Muutokseenkin mukautuu ja stadissa sitä tapahtuu koko ajan. Katsotaan eteenpäin ja
suunnitellaan uutta ja parempaa. Aluksi oli vaikea hyväksyä ja tottua makasiinien
katoamiseen ja Kauppatorille nousseeseen maailmanpyörään ja altaaseen. Nyt Musiikkitalo,
Kansalaistori ja Oodi on upeinta mitä stadilaisille on aikoihin tarjottu.
HS tiesi kertoa että pian on olemassa kaksi Hanasaaren Kulttuurikeskusta kun Espoon lisäksi
Helsinki saa omansa. Sörnäisten rannan Hanasaaren Voimalaitos suljetaan 2024 ja sille on
keksittävä uusi käyttö ja rooli. Laitoksen tiloihin on jo suunnitteilla kulttuurin, teknologian ja
kestävän kehityksen keskus. Mikä vois olla parempi paikka kun sillä kulmalla on jo pöhinää
vaikka kuinka. Siellä on Teurastamon alue, jota kaupunki on kehittänyt kymmenen vuoden
ajan uudenlaiseksi kaupunki- ja ruokakulttuurin ytimeksi. Siellä tehdään ja myydään ruokaa
ja juomaa, on ravintoloita baareja, konsertteja tapahtumia. Vieressä on Suviksen entisten
kaasukellojen monenlaisen toimeliaisuuden rypäs. Nyt ajatuksena on tehdä tästä
kokonaisuudesta Hanasaarella kruunattuna stadin kulttuuritapahtumille ympärivuotinen
tapahtuma-alue.
Aivan stadin navassa eli Elielinaukiollakin tullaan tekemään uudelleenjärjestelyjä. Siis
tarkoittaa rakentamista. Ensin toteutetaan suunnittelukilpailu ja sen jälkeen Uusi Eliel lanaa
tieltään Vltavan soman rakennuksen, myllää aukion ja tilalle saadaan “toimistorakentamisen
lisäpotentiaalia aivan ydinkeskustaan”. Kuinka paljon, kuinka korkeata ja minkälaista?
Kuulostaa epäilyttävältä ja vastustan jo valmiiksi kuten niitä muitakin toteutuneita
keskustahankkeita, jotka sitten kuitenkin valmistuttuaan ovat vallan hyviä.
Paljon isoja muutoksia on tulossa ja kiva näitä on miettiä, vaikka ei omasta koronapoterosta
oikein näe reunaa pidemmälle. Aika näyttää.
Soile Tammisto
