Ei mee kaikki aina ku strömsöössä. Viime maanantaina olisi ollut
vaimolla kaihileikkuu silmästä, mutta ei ollunna. Oli liian korkee
verenpaine ja eivät uskaltaneet leikata, olisi ollut liian vaarallista.
No kuusi tuntii jouduttiin olee kuitenkin sairaalassa, ottivat
sydänfilmii, verikoetta, verenpainetta, pistivät lihakseen lääkeitä ynnä
muuta, ynnä muuta. Sitten jossain vaiheessa uudestaan kaihileikkuuseen
kun veren paineet ovat kohillaan, voi että…. No eipä oo menny tää
talvikaan niinku strömsöössä, nyt on jo helmikuu puolessa välii ja eipä
oo lunta näkynny, no ei oo poikkeus, 1973 helmikuun 9 päivä kun pääsin
intistä niin seisoin Hämeenlinnan juna asemalla, kesätakki päällä ja ei
ollut yhtään lunta, eikä pakkasta, oli tosi lämmintä ja aurinkoista. No
eiköhän nää talvet tästä parane, ku hallitus on nyt perustanut
ilmastorahaston johon kerätään rahaa, ku ilmasto huomaa että Suomi
välittää niin varmaan talvet tulevat palautumaan normaaleiksi ja voipi
olla että saadaan meille talvi joka kestää kesät talvet. Ilmastoasiat
muistuu hyvin mieleen kun tein aikoinaan pihahommia, ihan firabeli
hommina, aina kun pääsi työmaalle alkoi satamaan ja kyllä yleensä satoi
koko päivän, paitsi silloin ku tuli kotiin, silloin paistoi aurinko.
Eläkeellä ku on, niin viikonpäivät ovat vaan maanantai ja perjantai,
viikot menee niin nopee ettei muita päivii tunnu olevan ollenkaan.
Katselin fasesta, pienen filmin pätkän, jostain päin maailmaa, jossa
jäteauto kippasi kuormansa suoraan jokeen, pitäisi lähettää nää Suomen
hallitus herrat ja narrit…anteeksi siis naiset, katselemaan muualle
maailmalle miten jäte huolto siellä pelaa ja sitten vasta oltaisiin
perustamassa rahastoja ku muuallakin tehdään luonnon eteen jotain…
muutakin kuin jätteiden kippaamista jokiin.
No jäädään ootelemaan, kaihileikuuta ja jos sitä lunta tulla tupruttaisi
vielä tänä talvena, no juhannuksena sitten viimeistään sitä tulee
Teksti: Orvo Levonniemi
