Syksyn merkkejä
Tuntuipa oudolta herätä sateisen yön jälkeen. Taivas harmaa, maa märkä, missä helteet? Syksyn tuntua
lisäsi koulujen alkaminen tänään torstaina. Ihana lämmin kesä, terassit, aurinko, meri ja uiminen,
taaksejäänyttäkö kaikki? Stadia kauempaa ei ole tarvinnut lähteä lomafiilistä hakemaan, se on ollut
kaikkien ulottuvilla. Täällä on rantsuja, saaria, botskeja ja risteilyjä, vapaita kallioita ja filtinpaikkoja
nurtseilla. ”Älä tallaa nurmikoita” on onneksi historiaa. Silloin muinoin kaikki ei ollut paremmin, mutta
koululaisten kesäloma oli pidempi. Kevätlukukausi päättyi suvivirteen toukokuun lopussa ja vasta syyskuun
alussa oli koulukirjat kaivettava esille ja palattava arkeen. Tulee mieleen oma eka koulupäivä. Äidin kanssa
käsi kädessä opettelin reitin. Matka ei ollut pitkä, mutta mahtuihan siihen muutama vaaran paikka ennen
kuin oltiin vanhan Pajalahden kansakoulun pihalla. Siellä lapset jaettiin kolmeen ryhmään, opettaja seisoi
suurten kiviportaiden yläpäässä ja kilisytti kelloa, lapset äiteineen katosivat sisätiloihin etsimään oikeaa
luokkahuonetta, sitten äidit vilkuttivat lähtiessään ja siitä se vuosikausia kestävä opinpolku alkoi. Tänä
vuonna koulunsa aloittavia on stadissa 6000 ja muita jo varttuneempia peruskoululaisia 42500. Eipä
turhaan kehoteta autoilijoita pitämään silmät auki ja nopeudet matalina. Tämä 7- 17 vuotiaiden parvi ei
pelkästään kävele jalkakäytävillä vaan fillaroi, skuuttaa, skeittaa ja samalla vielä somettaa puhelimilla ja
luottaa siihen, että suojatien suojeleva voima on ehdoton, joten meidän muiden oltava erityisen tarkkana
siellä liikenteessä.
Koulunkäynti ja oppiminen on lapsen työtä, siihen on olemassa lain määräämä velvoite. Aikuiset tekevät
duuninsa saadakseen leipää ja mielellään vähän muutakin. Pienten ja suurten ihmisten elämässä tarvitaan
työn ja vapaa-ajan vuorottelua, virkistäytymistä, lepoa ja rentoutumista. Kun ekaluokkalainen pakkaa
innoissaan koulureppuaan jo viikkoja ennen H-hetkeä on asenne oppimiseen kohdallaan. Alkutaipaleen
noste voi tosin hiipua jo muutaman vuoden kuluttua jos läksyjä on liikaa tai tavoite päässyt karkaamaan
horisonttiin. Muu puuha voi olla kliffempaa ja kiinnostavampaa, kuten esimerkiksi kavereiden kanssa
netissä räiskintäpelien pelaaminen. Siinä osallistujat istuvat kotonaan pelikuulokkeet korvilla kukin omassa
kuplassaan, mutta kuitenkin netin kautta muiden kanssa yhdessä. Taistelun meteli on hurja kun erilaisia
käskyjä ja koodeja on karjuttava täysillä mikrofoniin. Pelkästään suositun Fortnite-pelin pelaajia on 200
miljoonaa, joten aika monessa kodissa on yksinäisiä kuplahuutajia ja korvatulppia käyttäviä aikuisia. Matsi
saattaa kestää tunteja ja pelaajan irrottaminen läksyjä lukemaan on arkielämän lastenkasvatuksen ja
neuvottelutaidon mestarisuoritus. Oikein annosteltuna peli on kehittävä, mutta liika on aina liikaa. Some- ja
pelikoukkuun voi jäädä, eikä siitä pääseminen ole helppoa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tuntee ongelman
hyvin, mutta toteaa, että jokainen skidi on omanlaisensa, eikä yleispäteviä neuvoja voi antaa peliajan
rajoituksista. Vanhemmilla on kokonaisvastuu lapsen hyvinvoinnista.
Hyvät harrastukset ovat asioita, joista kokee mielihyvää, saa voimaa ja jotka auttavat arjessa
selviytymiseen. Koska ilmassa on leijunut viimeaikoina epämääräisiä tulkintoja palkkatyön ja harrastuksen
välisestä erosta, otetaan tähän yksiselitteinen määritelmä aiheesta. Viisas verottajamme kuvailee
harrastustoiminnan henkilön vapaa-aikaan kuuluvaksi toiminnaksi, josta henkilö ei saa toimeentuloaan.
Paljon tutkittu kuorolauluharrastus on tästä erinomainen esimerkki. Siis ei palkkaa, ei työsuhdetta, ei
sopimusta työstä, ei työnjohtoa tai vaatimuksia siitä kuinka työ tulee tehdä. Voit olla lajisi mestari, eikä
osaamisestasi silti makseta. Rahantulo on kuitenkin toissijaista verrattuna saavutettuihin hyötyihin, kuten
henkiseen hyvinvointiin tai fyysisen kunnon ylläpitoon. Positiivinen asenne ja hyvä henki tekevät ihmeitä.
On ollut hauska huomata kuinka Slanginyt- jengillä menee lujaa, Fb sivulla meitä on megessä jo yli
kymmenen tuhatta ja lisää on tulossa. Hienoa! Upean kesän jälkeen laskeudutaan syyskauteen lempeästi,
koulut ovat alkaneet, satamassa turistien jättilaivat vähenevät, illoista tulee kuin mustaa samettia. Mamban
sanoin, vielä tulee kauniita päiviä.
Niitä odotellessa lauletaan ja nautitaan.
Soile Tammisto
