Manta – Stadin glaiduin friidu
Kun Stadissa bailataan Walpuria, on yksi friidu ylitse muiden. Hän staijaa ylväänä Kauppatorin laidalla Eliel Saarisen suunnittelemassa graniittialtaassa kaikkien ihailun kohteena. Hän on Ville Vallgrenin skidi, Stadin ikioma Manta.
Friidulla on tänään kliffaa, mutta alkuvuosina tuli turpaan. Ennen Veistoksen julkistamista flaidattiin jo sen sijoitusmestasta. Albert Edelfelt sai tahtonsa läpi ja Manta budjas Kauppatorilla. Kun Veistos paljastettiin syksyllä 1908, alkoi loka flygaa. Helsingin Suomalainen Seura ja Naisasialiitto Unioni paheksuivat Stadin viranomaisia moisen siveettömiin ajatuksiin naisia kohtaan yllyttävän patsaan tilaamisesta. Siinä olisi pitänyt olla Suomi-neidon ylevää ja luonnollista kauneutta eikä mitään leveälanteista keimailevaa ranskatarta. Lehdissä jopa skrivattiin patsaan poistamista julkiselta paikalta. Senaattiin valitut nyyat naiskansanedustajat näkivät patsaan hyökkäävän heidän ajamaansa siveyslainsäädäntöä ja prostituution rajoittamista vastaan. Nakupatsas julkisella paikalla kauhistutti moraalinvartijoita. Sosialidemokraattisen puolueen äänenkannattaja Työmies-lehti skrivas Havis Amandaa ruokottomaksi, ruumiiltaan rumaksi ja asennoltaan mitä luonnottomimmaksi. Tällä aviisilla moraalittomuudeksi nähtiin itseasiassa vain fyrkka. Stadi bungas tästä kimmasta 80000 hugea. Aviisin mukaan niillä seteleillä ois voinu pelastaa stadilaisfriiduja lusimiselta ja joutumiselta vaivaishausseihin.
Mantan puolustajat olivat lähinnä svedua bamlaavia liberaaleja ja kosmopoliitteja sekä avarakatseisia taiteilijoita. Vastustajat taas suomalais-ugrilaista kulttuuria ihailevia fennomaaneja. Patsas kuitenkin pysyi Kauppatorilla ja siitä ansiot kovan luokan tusinalle härmäläisiä kulttuurivaikuttajia, joiden joukossa olivat mm. Akseli Gallen-Kallela, Eliel Saarinen, Pekka Halonen ja Armas Lindgren. He nostivat framille simppelin, mutta tärkeän pointin. Veistosta pitää arvioida taiteellisin eikä moraalisin perustein.
Kaiken flaidaamisen keskellä Mantan veistänyt Ville Vallgren tsiigasi fragaamista haavi auki: ”Froogishan on skönenneidosta, joka juuri nousee aalloista. Ei hänellä voi kledjuja olla. Minkä minä voin sille, että härmäläiset bonjaa niin snadisti taidetta?”
Tänään kukaan ei halveksi Mantan moraalia ja taidefragiksetkin syntyvät ihan muusta kuin moraalista.
Nostakaamme malja kevään juhlan kunniaksi Stadin glaidulle friidulle Mantalle. Kippis
Skrivas Ari Wiskari
