Some on tämän päivän laiffia. Some, eli fiinimmin sanottuna sosiaalinen media, täyttää vapaa-
ajan ja melko monen duuniajankin. Somea seurataan ja someen päivitetään kuulumisia,
kiukunpurkauksia, ilon aiheita, omia naamakuvia ja perheen tai frendien sattumuksia.
Some on korvannut monelle niin sanotun perinteisen median, eli kirjat, lehdet, radion ja
telkkarin. Some on viihdettä, mutta se on myös bisnestä ja politiikkaa.
Somen tunnetuimpia kanavia ovat Facebook ja Twitter. Some on kokonainen verkosto blogeja,
vlogeja ja mitä erilaisimpia saitteja. Tämä Slämykin on somea.
Some ihastuttaa, mutta nyt myös vihastuttaa. Some on tarjonnut perinteistä mediaa
helpomman kanavan mielipiteille ja kiukun purkamiselle. Perinteisessä mediassa oli aina joku
ammattitoimittaja, joka toimi niin sanottuna ”gatekeepperinä”, eli portinvartijana. Tämä
vartija harkitsi ja sitten päätti mitä julkaistiin. Nykyisin someaikana tällaista vartiointia
kutsutaan moderoinniksi.
Somen viehätys on siinä, että kuka tahansa voi perustaa verkkoon oman median ja levittää
sen kautta melkein mitä vain. Ei tarvita enää koulutettuja ammattitoimittajia, sillä jokainen
voi leikkiä nyt toimittajana olemista. Osa vähänkin itseään arvostavista some-kanavista on
päättänyt moderoida sisältöjään, mutta vahinko on jo tapahtunut.
Somesta on tullut valtaväylä erittäin ikävälle touhulle. Koska ei ole kunnon harkintaa ja
arviointia, niin viha, angsti ja paskapuhe purskahta suoraan levitykseen. Tai sitten sitä vain
halutaankin levittää, ihan harkiten. Somessa kiihotetaan ja vaikutetaan. Jälkimmäisen takia
jopa poliisi ja valtioiden tiedusteluviranomaiset joutuvat seuraamaan somen sisältöjä, koska
niillä yritetään saatetaan yleisön keskuuteen feikkitietoa ja levottomuutta. Niillä yritetään
hajottaa turvallinen maailma. Tässä mestari on ollut itänaapurimme Venäjä, mutta nykyisin
myös itse niin sanotun ”vapaan maailman” suurimman puolestapuhujan, eli USA:n presidentti.
Meillä on viime päiviltä pari aivan uunituoretta esimerkkiä siitä, miten some tekee
käyttäjälleen ikävät temput jälkikäteen. Vanhat puheet ovat palanneet kummittelemaan
kahdelle poliitikolle, persujen Jussi Halla-aholle ja demarien uudelle kansanedustajalle
Hussein al-Taeelle.
Nyt al-Taee joutuu pyytämään julkisesti anteeksi sanojaan, mutta myös selittelemään niitä
oman puolueensa johdolle. Halla-aho puolestaan kamppailee sen kanssa, ovatko vanhat
kirjoitukset este hallitukseen pääsylle. Todennäköisesti ovat.
Arvostettu brittiläinen tutkiva toimittaja Carole Cadwalladr on hiljattain esittänyt viiltävän
hyvän analyysin sosiaalisesta mediasta. Hän kutsuu somen kehittäjiä, mm. Facebookin luojaa
Mark Zuckerbergia, Piilaakson jumaliksi.
Cadwalladr toteaa miten sosiaalinen media ensin yhdisti ja lähensi ihmisiä, mutta nyt se on
muuttunut demoniksi, joka vihapuheen ja valesisältöjen avulla jakaa ihmisiä ja vaarantaa
demokratiaamme. Tästä hyvä esimerkki on Britannian brexit, joka perustui pitkälti valetiedon
levittämiseen. Toimittaja kysyykin, tätäkö Piilaakson jumalat halusivat? Tuhota demokratian?
Somen kehittäjät kehittivät matemaattisia malleja, eli algoritmeja, joiden tarkoitus oli
kohdentaa mainontaa kohteidensa harrastusten ja suuntautuneisuuden perusteella. Nyt
samat algoritmin poimivat myös valetiedon kohteita.
On tapana viisaasti sanoa, että joku on hyvä renki mutta huono isäntä. Kyllä se sopii
someenkin oikein hyvin. Viisaus on hyvä asia, valehtelu ja riidan kylväminen ei. Some on
viisautta kysyvä ilmiö, sekä sen sisältöjä tekeville että niitä seuraaville. Viisaus on paljon
enemmän kuin äly, jota valeen levittäjät kyllä käyttävät.
Nyt Piilaakson jumalat joutuvat nupit kuumina miettimään, miten algoritmeja voisi säädellä.
Meidän pitäisi kaikkien auttaa heitä. Helpoiten se tapahtuu niin, että mietitään kaksi kertaa
mitä someen kirjoitamme. Tai kolmekin kertaa.
Olli Havu
