Hedari | Pääkirjoitus

Kun on vanha bilika, niin voi odottaa mitä tahansa. Ennen muinoin bilikat oli laatu kamaa ja ne kesti,
kesti ja kesti. Nyky maailmassa ei kestä oikein mikään. No, eihän mun bilika toki mikään muinaismuisto
ole, seitsemäntoista vuotta vanha. Siinä kuitenkin on se plussaa, ettei ole ihan näitä nyky bilikoita, joille
vian sattuessa ei voi tehdä mitään, muuta kuin kalliisiin korjaamoihin. No, mullakin oli bilikan katsastus
tossa pari kuuta sitten. Löytyi vikoja, mut sellasii joita voi itse korjailla. Jarrupalaa, vakaajanpuslaa, ja
pari hitsattavaa reikää, yksi helmassa ja yksi alustassa. Isompi juttu oli etujousen vaihto. No, jätin
jousihomman viimeiseksi ja duunasin muut jutut kondikseen. No, aloin sitä jousee duunaa ja vaihtaa,
alapultti ei lähtenny irti vaikka olisi itkenny, kiroilukaan ei auttanut. Tein sen alapultin kanssa hommia
kolme päivää, porasin, hakkasin, kirosin ja vaikka mitä, mutta pultti ei lähtenyt auki, eikä irti. Porasin
jengapuolen vex, mutta ei vaan lähe. Sit mun frendi tuli jeesaa ja sai, pari tuntia hakattua, pultin irti, sitä
ennen olin rikkonut iskarin, joka sit tuli myös uusia. Olin kyllä valmis heittää pyyhkeen kehään, onneksi
kaveri jeesi. No, sit sain kaikki duunattuu niinku kuntoon ja ajelin näyttökatsastukseen. Katsastusmies
kävi bilikan läpi ja kehui että hyvin duunattu…mutta… Alustassa oleva reikä oli apurungossa, johon trafi
on tehnyt uudet määräykset, että sitä apurunkoa ei enää saa hitsata, se pitää vaihtaa. Apurunko maksaa
maahan tuojalla noin 350 euroo…yhden vaivaisen pikku reijän takii tollanen menoerä. No, aloin soittelee
apurungosta joka puolelle, no ne oli joka puolelta loppu, Turkusesta olisi saannut, mut olisi pitänny ostaa
koko auto, ensin tosin lupasi myydä apurungon, mut sit ei vastannu enää edes telefuuniin. Ennen tätä, en
edes tienny mistään apurungosta. Kun ei oo fyrkkaa ylenpalttisesti niin ei voi ees ostaa nuorempaa biilii,
jota ei tarvis hetimiten olla duunaamassa…ja kun ikää lappaa tupaan, niin ei oikein enää jaksaiskaan..ja ei
suoraan sanottuna oikein edes huvita. Bilikan viereen ku menee kontalleen, niin siihen meinaa niinku
jäädä, klappit ei enää oo niinku joskus nuorena kloddina, jäykkää on elämä joskus. No, Nastolassa oli
bilikaromis josta sit löyty kyseinen osa. 300 kilsaa edes takas ja 80 euroo ja sain osan takakonttiin. Frendi
tossa eilen telefuunas, että sainko osan ja sanoin että juu, no täytyy ensiviikolla duunaa se kiinni, ku
frendillä on mesta missä saa biilin ylös, ku sitä ei muuten kyllä saa alta duunattuu, ku on tota vatsaakin
tullut sen verran, ettei ihan snadeihin väleihin mahu. No, laitan kyllä sit handut kyynerpäitä myöten
ristiin, ku leima on paprus ja saa sit taas vuoden venaa, et pääsee taas jännittää auton kohtaloo. Hyvää
kevättä kaikille ja toivotaan ettei kesällä oo paljoo lunta…ja jos on niin sit sen verran enemmän että
pääsee hiihtää, se on moro.

Teksti: Orvo Levonniemi

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *