Mikä ärsyttää, mikä ottaa niinku totaalisesti pattiin. Ku joku delaa
niin siihin asti hiljaa ja poissa olleet sukulaiset alkaa skrivaa ja
taivastelee, että voi voi ja kyllä oli niin hyvä karju tai kiltsi. Ei
olla oltu missään väleissä ku kyseinen jäbä tai kiltsi, ukko tai akka
eli, mut kyl heti ku joku delaa ollaan niin lipevää että… Mä en oikein
tsennaa sellaisii ihmisii ku herää vasta sit ku joku delaa. Onkohan se
niin että ku joku lähtee taivaalliseen harppujengiin niin funtsitaan
että olikohan delaneella henkilöllä paljon fyrkkaa, jos pääsis
osingoille ku nyt pitää vähän älämölöö. Sit ku mulla veto loppuu ja
lähen joko hiilikeltsun tai harppujengiin niin multa ei jää muuta ku,
velkaa ja työkaluja. Jos sitten joku haluu ruuvarii tai jakkarii niin on
niitä senverran kertynny ettei niistä tapella tarvi. Jos mun joku kaveri
delaa ja tiedän sen paskaksi jäbäksi, en kyllä ala häntä jalustalle
nostelee ja noobelii jakaa, sanon vaa että ei niin hyvä karju, mut
tasavertainen kaikkien kaa ku delas niinku muutki. Niinhän se on ollut
ettei hautajaisissa paljoo jengii oo, muutaku syömässä ja borkkaa
juomassa ja perinnön jaossa on sellainen tungos ettei tyhjää istuma
paikkaa löydy, mutta muuten ei olla vainajan eläessä muistettu. Joskus
olisi ihan kliffaa osoittaa ihan sormella sellasii ihmisii ku ratsastaa
vaan toisten ihmisten nimen kunnialla, luullaan että heistä nyt tulee
jotain ku näyttelee että oiken kamalasti suree ja ikävöi, mikäköhän
sellaisen ihmisen elämä oikeasti on, varmaan tosi köyhää. Joskus oikein
nautin kun voin ihmisiä vapaasti haukkua ja parjata, etsiä heidän
virheitään ja heikkouksia, olla niinku parempi itse, voi kun olisinkin.
Kootut Runo kirjassa Lauri Viljanen kirjoitti: Myös ihmisen lapsen
tyynnytät itkustansa hänen syntynsä päivänä. Vain sinut kaikessa näen!
Sinä täytät purjeet tuulella hiljaisella, sinä aukaiset haukan siivet
ilmojen tiellä. Kun elämän loit sydämeeni kauneudella, niin elämä hehkui
totisesti siellä. Sinä Yksi ja Ainoa! Turha on ihminen: hänen päivänsä
täyttyvät paljosta askareesta, hän monia palvoo, mut joukossa luotujen
hän yksin ei tiedä luojansa rakkaudesta.
Kevättä odotellessa Orkki