Sen salaaminen ei edistä luottamusta edustukselliseen demokratiaan. Jos sopimuksen arvo on esim. miljoona, Teoston provisioon, ulkomaisille kustantajille ja tekijöille menee ainakin kaksi kolmasosaa. Teoston 29 000 asiakasta saavat kympin.
Tekijänoikeussotien tulos menetetään ulkomaille, sodan kustannuksiin ja byrokratiaan niin kauan kun emme huolehdi teollisten tekijänoikeuksien omistamisesta. Ulkomainen omistus ei tuo musiikille mitään lisäarvoa. Kaikki osaaminen arvoketjussa on suomalaista ja se pitää maksaa suomalaiseen omistukseen.
Se on mahdotonta, koska kukaan ei voi tehdä saati teettää arvotonta työtä. Kulu pitää löytyä kassasta, vaikka mitään muuta niin arvokasta ei ole, että laki suojaa sen ansaintaa 70 vuotta. Talon saa rahoitettua, auton, koneet, jopa kulutushyödykkeet, mutta kulttuuriomaisuudelle ei ole mitään rahoituskeinoa! Tukia on, mutta nekin menevät nyt ulkomaisten hyväksi.
Järjestöt seuraavat monikansallisia levy-yhtiöitä edustavan IFPI:n profetiaa. Sen tavoite on tuottaa Suomesta rahaa ja se on onnistunut siinä erinomaisesti, toisin kuin suomalaiset! Kun ennen lähes koko äänitteiden tuottama talous kiersi Suomeen takaisin tuottamaan uutta musiikkia, nyt se häviää pysyvästi maasta ulos. Sodissa syntynyt tulonjakojen epäoikeudenmukaisuus hakee vertaistaan.
Ulkomailta johdettu tekijänoikeusvaltahegemonia rikkoi kaikki kotimaiset rakenteemme. Kauppa, media, levy-yhtiöt, musiikin käyttäjät tekijät ja lopulta ovat jääneet osattomiksi musiikin hyödyistä. Mitä hyvänsä on luultu, lopputulos on kuin Caruna kaupoissa ja Kummeli -vitseissä.
Järjestöjen subjektiivisen edunvalvonnan ymmärtää, mutta miten kilpailua, työtä, elinkeinoa ja tasa-arvoa edistävä TEM perustelee tällaisen lobbarimyrkyn nielemisen, kulttuuri- ja valtiovarainministeriöstä puhumatta? Taiteen edunvalvonta ei ole julistamista ja maljapuheita.
Koska levyjätit eivät halua tyydyttää Suomen tarpeita, onko jo aika miettiä, kuinka viihteen demokratia saadaan toteutumaan?
Poptori Oy
Erkki Puumalainen
Toimitusjohtaja
