Kateltiin vaimon kanssa tossa yhtenä päivänä telkkarista vanhaa perheohjelmaa, Rintamäkeläiset.
Tuli niin oma lapsuus mieleen. Ennenmuinoin oli kaikki niin simppeliä, tytöt oli tyttöjä, pojat poikia, mummot mummoja, papat pappoja…. Nykyään pitää olla niin tarkka että mitä sanoo ja missä sanoo. Joissakin päiväkodeissa ehdotettiin että isänpäivä muutettaisiin läheisenpäiväksi, olisiko äitienpäivä sitten jotakin sopankeittäjän päivä…No ei se voisi olla ku moni isäkin keittelee soppaa, voisi mennä roolit pahasti sekaisin. Onkohan ihmisillä liikaa aikaa nykyään ku on aikaa funtsii kaikkee outoo juttuu? Olisi tosi kliffaa ku annettais olla kaikki entisellään, niin ei tarttis tälläisten ”vanhojen” pappojen opetella uusii sanoja ja vielä muistaakin niitä..kuten klopalisaattio
..niin toikin taitaa olla G llä… Tosta tulikin mieleen ku broidi aikoinaan sanoi Fideo tarkoittaen Videoo… joittenkin suussa vaan kaikenlaiset sanat ei taivu. On sellainenkin sana kuin sukupuolineutraali, aamulehti kirjoitti syyskuussa 2017 pyrkivänsä sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön. Lehti ilmoitti luopuvansa muun muassa nimikkeistä puhemies, lautamies, luottamusmies, ja palomies….virkaveli olisi virkatoveri, eli noilla näkymin mulla olisi viisi toveria ei veljeä ja yksi henkilö joka ei ole toveri vaan se samanlainen jolla on kimeempi ääni ja osaa kutoo ja virkata..no osaahan toveritkin… Voi jestas menee kyllä aika monimutkaiseksi ja en kyllä oman elämäni aikana tule käyttämään mitään noin tyhmää, sanoo sitten kuka mitä tahansa. No näyttää se mullakin olevan aikaa funtsii kaikkee juttui on ne sit tärkeitä tai ei, mut mähän oonki eläkeellä. Sit asiasta toiseen. Joulu on tossa vähän reilun kuukauden kuluttua ja yhtään joululaulua en ole radiosta kuullu. Ennen joulu alkoi jo kolmekuukautta ennen joulua, vai muistanko väärin, voipi olla. Jotenkin muisti pätkii välillä niin ettei muista mitä eilen teki, mut kolme neljäkymmentä vuotta vanhat jutut muistaa ku eilisen. Sen takii vissiin nykyaika tuntuu ja näyttää niin oudolta. Niin tosta joulusta piti sanoo että lapsena aika mateli ku odotteli jouluaattoo, että sai lahjoja. Silloin mun lapsuudessa ei leluja paljoo saannu, aika usein paketti oli ”pehmee” ja paketista paljastu pipoo, sukkaa, kaulaliinaa tai tumppuja, mutta kaikki oli niin mukavia saada. Ruuat oli silloin samoja mitä tänäpäivänäkin meidän perheessä syödään, kinkkuu, laatikoita, rosollii ja muita herkkuja. Silloin ku kävi vielä skolessa, ne vapaat oli mahtavii ja vähän vanhempana oli duunit ja niistä jouluvapaat. No olen kyllä kuunnellu pari joulubiisii ”jubesta” ja täytyy kyl sanoo että ne kyl sävähdyttää. Meitinkin sukuun tuli tossa syyskuun alussa uusi jäsen. Mun vanhin poika ja vaimo sai pienen pojan jonka ristiäiset ovat joulukuun alussa, kundista tulee Ville. Villelle tulee sitten ensimmäinen joulu. Paras jouluni on varmaan joulu, joka vietettiin mökillämme Pertunmaalla. Lunta oli silloin varmaan toistametriä, kymmenisen astetta pakkasta ja lämmin mökki. Haettiin lapsien kanssa kuusi metsästä ja oli kyllä niin joulufiilis. Oli hyvä viettää joulu mökin lämmössä ja katsella lapsia jotka iloitsivat lahjoista, jouluruoka oli hyvää ja täydellä vatsalla oli hienoa katsella elävien kynttilöiden liekkien tanssia. Toivottavasti tänä jouluna on maa valkea ja reilusti puhdasta valkeaa lunta. Muistan erään joululahjani lapsuudesta se oli hieno kaukoohjattava auto, avoauto. Autossa oli kääntyvä ratti, oikeat vaihteet ja aukeavat ovet, konepelti ja takaluukku, se oli niin kaunis, kiiltävä ja upea auto. Sain sen Ruotsissa asuvalta vanhimmalta veljeltäni, se oli niin upea, veljeni on myös niin tosi upea. On hienoa saada sanoa veli, toisin kun toveri joka kyllä viittaa enemmän tuonne naapuri maahan.
Täytyy äkkiä tää julkaista…niin vielä muistaa mitä, missä, milloin…
Teksti: Orvo Levonniemi
