Kohteliaisuuskieli tuntuu teennäiseltä – sitten se tarttuu!
Näin ainakin Ruotsissa, jossa ihmisestä tulee hiukan ystävällisempi, jos on uskominen Hesarin
Tukholman-kirjeenvaihtaja Elina Kervisen juttuun (HS 2.10.2017) – ja miksi emme uskoisi?
– Ollaan palaverissa, uudessa nykytaiteen museossa. Mukaan on pyydetty kaksi nuorta
somepöhinää luovaa markkinointineroa. On sileät paidat, liehuva tukka ja paljon itseluottamusta
ja kaikki mitä kaksikko sanoo, on pöyristyttävää puppua.
Spennande! Jännittävää huokaa silti museon edustaja ja vääntää hämmentyneen hymyn siinä
samassa.
Kohtaus naurattaa. Yhtäältä ajankuvana. Toisaalta parodiana ruotsalaisuudesta, sillä juuri näin,
teennäisenkin innokkaasti ja kohteliaasti, puhutaan ja reagoidaan Ruotsissa.
– Nimenomaan spännande on sana, johon kiteytyy jotakin olennaista naapurin
kielenkäyttökulttuurista. Sanaa oppii käyttämään oikein vasta asuttuaan jonkin aikaa Ruotsissa.
– Spännande! kiljahti vastikään nuori tarjoilija ravintolassa korostetun palveluhaluisena. Hän oli
juuri kysynyt, olimmeko aiemmin syöneet paikassa. Emme olleet, eikä se meidän mielestämme
ollut erityisen jännittävä asia. Suomalainen olisi reagoinut vastaukseemme ehkä tokaisemalla ”no,
tervetuloa”. Tai ”aha”.
– Ruotsalaiselle spännande-kiljahdus oli kuitenkin aivan normaalia. Muutaman täällä asutun
vuoden jälkeen se ei enää tunnu oudolta. Kieli kun vie mukanaan Ruotsissa.
– Ensin päivittäiseen käyttööni tuli absolut, ehdottomasti. Sitä ruotsalainen käyttää arkikielessä
jatkuvana vakuuttelusanana toisen puhuessa. Samalla katsotaan tiiviisti silmiin ja nyökytellään.
Absolut, sää on tänään vallan kamala. Absolut, olen kanssasi samaa mieltä Saksan vaalituloksesta.
Absolut, olet oikeassa ihan kaikesta.
– Välillä absolutin voi vaihtaa exaktiin. Tai precisiin. Lahjakkaat käyttävät eller huria, vai kuinka?
Kaikkien sanojen merkitys on jokseenkin sama: olla näennäisesti samaa mieltä puhujan kanssa ja
vahvistaa herkeämättä olevansa aktiivisesti mukana keskustelussa.
– Suomalainen ei välttämättä sanoisi samassa kohdassa mitään, vaikka olisikin hyvä kuuntelija. Tai
sitten hän sanoisi ”ai jaa”. Tai ”aha”. Pelkkä ”joo” riittäisi myös ihan hyvin, se olisi jo ihan
kohteliasta.
– Oma luokkansa ruotsalaisessa arkisessa kohteliaisuuskielessä ovat vielä päivittäiset toivotukset,
Ne tulevat osaksi kielenkäyttöä vaivihkaa naapurissa asuessa. He det så bra, voi hyvin / hauskaa
päivää, huikkaan nykyisin aina ostettuani jotain naapurin torimyyjältä. Suomessa niin ei tule
sanottua. Jotenkin se tuntuisi tuntemattomalle paljolta. Kiitos ja hei –tyyli tuntuisi sopivammalta.
Gymiltä lähtiessäni sanon vastaanoton työntekijälle tack för idag, kiitos tästä päivästä / kerrasta.
Koska niin nyt vain kuuluu sanoa.
– Ja siinä onkin lopulta hienous ruotsalaisessa kohteliasuuskulttuurissa. Kun kielen konventiot
ohjaavat käytöstä, tulee ihmisistäkin vaivihkaa vähän enemmän toista huomioon ottava. Sillä ei
toivotuksilla tai absolutilla tai exaktilla toki ole yhtään sen suurempaa oikeaa merkitystä kuin
suomalaisen usein tasaisemmilla ynähdyksillä. Jotain niissä silti on: niistä tulee ihan huomaamatta
sellainen olo, että tässä nyt todella yritetään kunnioittaa puhekumppania. Absolut, se on hyvä
asia.
– Absolut, voisi tehdä terää myös Suomessa.
– – – –
Autonomian aikaan Stadi oli monikielinen ja -kulttuurinen kaupunki. Tänne oli muutettu asumaan
paitsi muualta Suomesta myös eri puolilta; Venäjältä, Baltiasta, Keski-Euroopasta; Saksasta,
Sveitsistä, Puolasta, Ruotsista. Autonomian aika päättyi Suomen itsenäistymiseen joulukuussa
1917. Venäläiset poistuivat ja venäläisyys väheni, mutta se jäi Stadissa kieleen – slangiin, yhdessä
ruotsin ja saksan kielin kanssa. Samoin kohteliaat tavat.
Mutta miksi ne eivät ole tarttuneet ja kantaneet enää tähän päivää saakka – tai eivät kuulu tai näy
arkisessa stadilaisessa kohteliaisuuskulttuurissa, kielessä?
Olisiko nyt viimeistään aika herätä Stadissa: ruotsin kielen osuutta verottaa yleisenglanti.
Venäläisten uusi tuleminen on tosi asia. Venäläiset ovat jo suurin vieraskielinen vähemmistö
Stadissa n. 4% Stadin väestöstä – sata vuotta sitten venäläisten suhteellinen osuus Stadin
asukkaista oli n. 2%. Virolaiset maahanmuuttajat ovat toiseksi suurin kieliryhmä ja heidän jälkeen
tulevat somalit.
Parhaillaan Stadi elää historiansa monikielisintä ja –kulttuurisinta vaihettaan, sillä Stadissa
puhutaan äidinkielenä jo toistasataa kieltä.
Uusimmista vieraista kielistä ei ole Stadin slangiin vielä tullut kuin muutamia yksittäisiä
sanoja, englantia lukuun ottamatta. Sen sijaan kulttuuriset tavat, tottumukset ja erityispiirteet
näkyvät jo eri puolilla Stadia, hyvinkin voimakkaina – rikastuttavina.
Miten käy Stadin oman kohteliaisuuskielen – slangin? Absolut, voisi tehdä terää myös Stadissa?
Rakkaudesta Stadiin ja slangiin
– Kari Kemppinen –
– – – –
Mitä Suomessa puhutaan sadan vuoden kuluttua? Mikä on suomen kielen asema maailman kielten joukossa
nyt ja tulevaisuudessa?
Kielen tila, tiistaina 10.10.2017, klo 17:00, Yliopistokatu 4
https://www.helsinki.fi/fi/tiedekulma/kielen-tila?_ga=2.129397324.1156259243.1507198596-
1221498272.1507198596